Siirry pääsisältöön

syksyn keskellä




Masu täynnä uuniomenaa.


Odottelen joogani alkamista.
En tykkää odottamisesta. Ikäänkuin ei vois mitään tehdä, paneutua, heittäytyä täysin, kun täytyy tarkkailla kelloa ja olla pian lähdössä.
On pakko mennä, kun on ohjaaja.



Olen tulostanut muutamia kortteja grafiikkakurssini tekeleistäni.
Aina uusi, viimeinen kuva jättää minut haltuunsa.
Tuo kuva yläpuolella, on offsetlevy, jolla vedostin , monotypiaa...
eli aina uusi väri ja uusi kuva.
Tuon levyn tarina kiehtoo minua suuresti.
Sillä vedostetut kuvat jäävät varjoon.


syksyn keskellä
pysähdyn
näen paremmin
pimeässä

Kommentit

sylvi sanoi…
Hienoa.
odottaminen on hauskaa jos tietää että on tulossa jotain kivaa.
Toisin on jos aavistelee jotain pahha.
sinulla on hauskaa odottamista.
Hyvää jooga kurssia sinulle, vaikka suhtaudunkin itse siihen vähän negatiivisesti.
hanne sanoi…
Sylvi:
totta, jos on jotain ihanaa odotettavissa, odottaminen on ihanaa, kun kaikki on vielä edessä..
mutta nämä iltatunnit eivät ihan ole mun herkkuani...
Yaelian sanoi…
Mukavia juttuja on kiva odotella! Olisin mielelläni joogaoppilaasi,olet varmaankin hyvä opettaja...
Maria sanoi…
Minäkin tulisin oppilaaksesi jos olisit lähempänä:D
Una sanoi…
Samoin mie. ;D
Harakka sanoi…
Katsoin ekaks maalaamaasi kuvaa, ja eka mieli mulle sittä tuli, että onpas siinä niin pirteän ja ilosen näkönen tyttö, katse on niin valoisa ja iloinen!
Olisipa tosiaanki kiva olla joogaamassa kanssasi!
Rita sanoi…
Muistan kun opetin italiaa työväenopistossa. Oli rasittavaa odotella iltaa. En ole iltaihmisiä mutta ihanat oppilaani piristivät minua aina. Raskainta silloin kun oli myös aamuopetusta ja päivistä tuli piiitkiä. Lopulta luovuin kokonaan iltaopetuksesta. Ei kannata tehdä sellaista mikä on hankalaa. Hommasin itselleni viikonloppuopetusta työkkäriin, muistaakseni lauantaisin ja sunnuntaisin kello 9 - 13, ja yhteensä opetin siellä 10 vuotta.

Jooga ei minun juttu, mutta zumban vauhti ja rytmit ovat :D
arleena sanoi…
Syksyllä aistii menneen tunnelman ja tulevasta on vain tuulenvire.
Ihanaa aikaa.
hanne sanoi…
Yaelian:
kiitos sinulle..
ehkä olen ajan myötä oppinut herkistymään, ymmärtämään, oivaltamaan, että vähässä on paljon, että toisen reviirille on mentävä hyvin hienotunteisesti, kunnioittaen...

Maria:
Voi ihanaa, kiitos maria!!

Una:
Kohta minulla on uusi ihana ryhmä koolla..=)

Harakka.
Itse tykkään tuosta tytöstä paljon..
Kiitos sanoistasi =)

Rita:
On upeaa kun huomaa, mitä oma keho kaipaa ja tarvitsee..
olen koko ikäni liikkunut aika rajusti, aktiivisesti, hengästyen äärimmilleenkin, kilpaillut...
nyt haluan löytää pehmeyttä, suloisuutta, kuuntelua harjoituksiini..
=)

arleena:

kiitos tunnelmallisista sanoistasi, halaus!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !