Siirry pääsisältöön

sanat on löydettävä, ilman sanoja ei ole mitään..


-carborumvedos-




-laatta-

Grafiikkakurssilla:
Eilen, tänään ja huomenna.
Eilen gessolla ja carborumdumhiekalla pohjustamani ohut offsetlevy koki muutoksia.
Tarkoitus on vedostaa laatta prässin kautta paperille, lisättyne väreineen.
Halusin ikuistaa laatan kasvot. Ne vaikuttivat minua melkein enemmän kuin itse vedos.


Aluksi en osannut tuon tekniikan avulla saada kasvoja esiin.
Tein kuivaneulatekniikalla tänään kasvoihin yksityiskohtia,
jolloin silmät, suu ja nenä hahmottuivat herkästi..
(Ensimmäinen kuva, ylinnä)



-laatta-





-laatta-

Kommentit

lumiomena sanoi…
Ilman sanojakin voi olla paljon: kuvia, hiljaisuutta ja niissä olevia merkityksiä. Mutta totta, usein sanat on kuitenkin löydettävä.

Ihanan oloinen kurssi. On varmasti ilo oppia uusia tekniikoita. Tykkään niin sinun tyylistäsi, Hanne.
Maria sanoi…
Kaunista.Kuin Runo.
Yaelian sanoi…
Noissa kuvissasi on jo paljon sanoja.HIenoja töitä ja mielenkiintoista lukea tuosta tekniikasta.
Hannele mummu sanoi…
sanoja on monenlaisia
hanne sanoi…
lumiomena:
Voi kiitos lumiomena,
aina ilahduttaa paljon, jos joku saa iloa maalauksistani..
se on se tarkoitus..

Maria:
elämä on kuin runo =89

Yealian:
kuva puhuu useasti enemmän kuin sanat, samoin kosketus =)

hannele mummi:

sanat koskettavat, kaikki sanat..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !