Siirry pääsisältöön

"ota tämä pieni hetki syliisi ja pidä sitä valossasi"




Vapauta minut peloista
anna luottamukseni kasvaa
pidä minua kädestä

ulkoistetaan, supistetaan, lopetetaan, siirretään...
minne pienen ihmisen sielu
epätoivoinen mieli
haavoittuva katse


Olen peloissani, huolissani.
Täällä pikkukaupungissani on vireillä aikuisten avohoitoyksikkö Kummeli uhan alla.
Se ehdotetaan lopetettavaksi, koska on säästettävä, nipistettävä sieltä, mistä voidaan kunnialla nipistää.
Kummelissa käy päivittäin vähän yli kaksikymmentä mielenterveyssairasta.
Heidän hoitonsa ja terapiansa on toiminnallista: arjessa selviytymiseeen auttamista, sosiaalisten kuvioitten suomista, taidetta, ruoan tekemistä, pieniä retkiä..

En vielä tiedä mitä teen.
Teen kuitenkin jotain.
Kirjoitan lehteen, otan yhteyttä ihmisiin, yritän vaikuttaa, vaikka toisaalta tiedän, että jostain on supistettava.
Onko tämä se oikea kohde. Oikeampi kuin joku muu.

Minulle se on surullinen juttu, tyttäreni ja muiden Kummelissa kävijöiden puolesta.


En kysele enää: Miks mulle?

Se mikä tapahtuu yhdelle meistä tapahtuu meille kaikille.






Lisäyksenä :
Kävin äsken paikallisessa lehdessä ja annoin tämän postaukseni toimittajalle.
Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja asiani puolella.
Pääsen lehteen "Lukijan ääni"-palstalle jutullani.

Kommentit

Seija sanoi…
Ainaista taistelua tämä elämä.
"Helppo" nipistää sieltä, mistä ei vastalauseita kuulu. Kun eivät jaksa pitää puoliaan.
Ei muuta kuin barrikadeille "huutamaan"!
Täällä päin Suomea sama juttu meneillään. Lopettavat, kun pitää säästää.
Loppupeleissä harakoille menee sekin "säästö", mutta...
Voimia ja tsemppiä Sinulle taisteluusi! Taas kerran...
Seija
lumiomena sanoi…
Voimia Hanne. Koko sydämestäni toivon, että päättäjät ajattelisivat sydämellään. Lisäksi ajattelen, että jos mielenterveyspalveluista supistetaan nyt, on tulevaisuudessa iso lasku maksettavana. Kunpa päättäjät ymmärtäväisivät sen. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Toivotan sinulle voimia! Olisiko sinun mahdollista saada siellä apuvoimia ja laatia vaikka ensin adressi ja sitten pyytää esim. paikallislehteä tekemään sellaisen jutun, joka saa kaupunkilaiset vastarintaan asian puolesta?

Tämän postauksesi otsikko on eräs viisaimmista pitkään aikaan lukemistani ajatuksista.
Kiki sanoi…
Tärkeää asiaa kirjoitat.
Jään aina miettimään, että kun niin moni meistä tässä maailmassa on samaa mieltä siitä, mihin päin maailman toivotaan menevän, niin miksi se maailma silti menee (siis me kaikki enemmistössä annamme sen mennä!) juuri siihen toiseen suuntaan...
Vastustamalla negatiivista lisäämme sen voimaa, joten on siis hyödyllisempää kannattaa positiivista. Aina yksi ajatus ja sitä seuraava yksi teko kerrallaan meistä ihmisistä jokaisen jokaikinen valinta vaikuttaa jotain ja monesti kerrannaisvaikutuksineen paljonkin. Kun muistamme tehdä kaikki valintamme myötätuntoisella rakkaudella, sekä inhimillisen vajavaista itseämme että kaikkea maailmassa olevaa kohtaan. Pyrkien kaikessa suurimpaan mahdolliseen yhteiseen hyvään. Voimme oikeasti luoda joka ikisellä valinnallamme toivomaamme maailmaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Ääh, olen niin kömpelö ilmaisemaan tarkoitustani! Mutta silti..
Voisitko luoda itsellesi vahvan mielikuvan tämän tilanteen positiivisesta ratkaisusta ja antaa sen sitten ohjata toimintaasi?
Oikein paljon kaikkea hyvää Sinulle!
t. Kiki
Yaelian sanoi…
Päättäjät tekevät niin paljon vääriä päätöksiä usein.Jos tuo paikka suljetaan,minne sen asiakkaat menevät,ovatko he lainkaan sitä ajatelleet....
Paljon voimia sinulle Hanne,ja tsemppejä siihen,että tuota paikkaa ei suljettaisi.
♥ Hannele sanoi…
ei sais tuollaista lopettaa
arleena sanoi…
On hyvä ottaa kantaa, puolustaa oikeutettuja meille kuuluvia palveluita. Samaa minäkin ihmettelen, miksi aina kaikkein heikoimpien kohdalla iskee säästökuuri, miksei koskaan katsota hallintopuolelta, paperinpyöritysosastoilta, onko siellä kaikki arkisoinnin arvoista ja tarpeellista. Paperit eivät hengitä eikä niihin elämää saa.
Lastu sanoi…
Monet päättäjät hukkaavat työnäkynsä byrokratiaan eivätkä näe enää metsää puilta. Tärkein on ihminen ja hänen terveytensä - sairaanakin. Ollakseen terve ei tarvitse olla terve, mutta tukea ja apua ja kohtaamisen paikkoja jokainen sairastunut elämässään tarvitsee. Onneksi on ihmisiä jotka puhuvat heidän puolestaan jotka eivät itse jaksa.

Onnellinen olen, että kirjoituksesi tulee lehteen.
lumiomena sanoi…
Ajattelin vielä kertoa, että linkitin sinun toisen blogisi tänään. Toivottavasti se on ok ♥
hanne sanoi…
Seija:
Kiitos sinulle lämpimästi ihanasta paketistasi..
Eniten viehätti minua se huovutuslehti..miten kauniit värit..
kiitos sinulle..


lumiomena:
Viimeisimmän tideon mukaan, asia onkin vedetty pois listalta..
Ehkä se kuitenkin joutuu kaupunginhallituksen käsittelyyn mutta, ehköä kaikki onkin hyvin...

kiki:
kirjoitit ja ilmaisut juuri niinkuin, min unkin mielestäni asia on..
Rakkaudella ja myötätunnolla..
Ymmärrän, että jostain on pihistettävä...
Oikeasti asia onkin jo kääntynyt toiseen suuntaan, onnelliseen suuntaan..
Uskon , että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin..
Olet ihanan syvällinen ja rakkaudellinen..

Yealian:
Kiitos sinulle..
ihmetyttää välillä, kuka noita päättäjiä oikein valitsee..
Niin moni on mokaillut, valehdellut ja aina nuo tyypit vaan siellä säheltää...

Hannele:
Ei niin.
he eivät tiedä mitä sähläävät..

arleena:
ihana tuo:
"paperit eivät hengitä..."
Olet viisas nainen ja sydän kultaa...

Lastu:
Sain kuulla, että asia onkin vedetty pois..
Silti ehkä annan kirjoitukseni julkaista..
Ainahan se tuo nuo hiljaiset näkyviksi...

lumiomena:
Ihan ok.
halaus sulle!
Hirlii sanoi…
Hyvin toimittu. Vastaavia paikkoja suljetaan muuallakin tai ovat sulkemisuhan alla.

Tämänkaltaiset säästöt tuskin ovat pitkällä juoksulla mitään säästöjä ...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …