Siirry pääsisältöön

kukaan ei kulje enää paljain jaloin




Alastomat puut seisovat pihassani
ne katsovat ylös
lehdet maassa

taivaanrannan linnut
ovatko ne lähdössä
kissa katsoo ikkunasta





Huomenna voisin haravoida.
Pihani on niin kaunis, nurmikko täynnä kahisevia lehtiä.
Odotin jo lunta. Sukset ovat jo oven pielessä. Onneksi on hiihtoputki.
Pitäiskö jo vaihtaa talvirenkaat, ja kutoa uusi villamyssy.





Tämä syksy on ollut niin kaunis, niin hohtava.
Olen syksyn lapsi. Olen syksyn iässä. Syksy on muuttanut minuun.
Tuuli haluaa irrottaa viimeisetkin lehdet.

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Hanne, hinoa runoa!, josta huomaa,e ttä olet syksyn lapsi.

La vien kehystettävksi ton ihanan Syyystyttösi.

Oletko tehnyt tuolle 'neidille' jotain? Kehystys sydämillä? Onko tuota sulla korttina?
Yaelian sanoi…
Sanasi ovat kauniit.Kuten syksyn värikkäät lehdetkin.Täällä kuljen edelleen paljain jaloin (kotona)mutta pian pitää varmaan ostaa kotitossut,jos ilmat sattuisi viilenemään.
Mukavaa torstaita Hanne!
Maria sanoi…
Syksy on jo talventuoksuinen .Ihanaa jos sinulla ollut hyvänmielen syksyn aika.Voi hyvin Hanne!
hanne sanoi…
Leena Lumi:
heips sulle..
Mitä "neitiä" tarkoitit?

Kiitos sinulle sanoistasi , Leena..

Yaelia:

Ai juu, sinä kuljetkin vielä ihanasti paljain jaloin, unohdin,
mutta me täällä..=)
Sinulle myös ihanaa pian alkavaa viikonloppua, perjaita...
Ihana myrsky myllertää täällä..

Maria:
Ai kun rakastan tuota tuoksua
ja tuotä myrkyisää tuulta,
joka riehuu ulkona..
Sinulle ihania halauksia Maria!
tinttarus sanoi…
Syksyssä on ollut lumovoimaa. Rakastan syksyn tuoksuja, ääniä ja VÄREJÄ! HAravavalssiin en kykene keskittymään, kun pitää pysähtyä ihmettelemään kauneutta ympärillä. Tänään olin itseni kanssa koko aamun ja imin voimaa vain olemisesta hyvyyden sylissä. NAutin eilisen valosta, jota tämä syksy on antanut yltäkylläisesti. Nyt savuntuoksuisena saavuimma kodan uumenista iltapalailemasta sisään. Kodan turvassa, tulen loimussa on hyvä olla, kun ulkona tuuli riipii puita ja maanittelee niiltä viimeiset lehdet.
Sinulle syksyysi syviä ilontunteita ja tyytyväisyyden hyrinää!
Ari sanoi…
Kulkee jotkut.. Afrikassa :)
Lastu sanoi…
Syksy syöksyy ihanasti syliini ja mieleeni kun runoosi, kuvaasi eläydyn nyt. Ulkona on pimeää ja vesinorot valuvat kuin kevätpurot pitkin ikkunaa, mutta niin pitää kunnon syksyllä ollakin. Ja sukset ovenpielessä odottamassa, nii-in !!

Tulkoon syksyn värien jälkeen valkeus :)
sylvi sanoi…
vau miten ihania värikkäitä syksyn lehtiä ole kuvannut, "syksyn lapsi"
Osaat niin kauniisti pukea syksyn sanoihin.
Halit!
Kirjailijatar sanoi…
Minussa syksy on tainnut aina asua, sen verran melankoliaan taipuvainen olen. Mutta tämä syksy on totisesti ollut kaunis!
Yksinäinen susi sanoi…
Ihanaa, herkkää sanailua ja kauniita kuvia.

Tänne satoi ensilumi, maa on valkoinen... Pihakoivut ovat vielä täynnä keltaisia lehtiä. Aivan kuin jokin ei osaisi päättää talven vai syksyn välillä. Ihan naurattaa katsella :)

En voi olla rakastamatta syksyä. Muut eivät tunnu ymmärtävän mitä kaunista on siinä, kun ulkona sataa ja kaikki eri väriset puut vienosti heiluvat tuulessa. Sanon että minä tykkään siitä.

Ihanaa viikonloppua sinulle!
hanne sanoi…
Tinttarus:
ihanaa viikonloppua, ihanaa räntäsadetta, tuulen tuiverrusta, auringon pilkahdusta!

Ari:
Niin, olet oikeassa,
minä näin vain tämän kotomaan..Ihanaa viikonloppua sulle..

Lastu:
Voi miten kauniisti väritit syksyä sanoillasi..
Ihana valkeus tulee..
Tänään täällä räntäiset hiutaleet laskeutuvat ..Ihanaa viikonloppua..

Sylvi:
kiitos sinulle..
ihanaa alkavaa viikonloppua ihanien säiden, värien, volon syleilyssä..

Kirjailijatar:
minä olen myös aina ollut syksy..
etenkin tämä syksy on jotain uskomattoman koskettavaa

Yksinäinen susi:
Ihanaa syksyistä viikonloppua myös sinulle...
snojesi, runojesi ihastuttavaan maailmaan...Halauksin!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !