Ystävättäreni, nukketeatteritaiteilija, täyttää huhtikuun 2.päivä 60 vuotta.
Samana päivänä hän juhlii myös 40-vuotis taiteilijajuhlaansa.
Hän pyysi minua syksyllä tanssimaan syntymäpäiväjuhlaansa.
Lupasin mutta peruin.
Hän järjestää pikkukaupunkimme teatterissa upeat juhlat,
jonne hän on kutsunut taiteellisia ystäviään ja tuttujaan esiintymään.
Hän pyysi minua eilen uudestaan sillä hänen juhlassaan ei ole yhtä ainoaa tanssia.
On lauluja, runoja, pellejä, nukketeatteria, puhe...
Lupasin miettiä ja kuulostella itseäni.
Heti tuon viestin jälkeen alkoi tarina minussa elää, kasvaa...
Vanha, väsynyt, yksinäinen nainen kulkee tasaista, hiljaista kulkuaan, kuten joka päivä...
hän huomaa kauniin, suloisen perhosen ( tai sit ihanan ruusun) maassa.
Pysähtyy ja jää vain siihen . Tuo perhonen nostaa kaukaisuudesta hauraat, suloiset muistot, jolloin hän tanssi kuin perhonen..se hetki oli hänen nuoruutensa suurin, odotetuin, hääpäivä...
Vanha nainen riisuu hitaasti takkinsa, myssynsä, heittää kenkänsä jaloistaan...
Rähjäisen takin alta paljastuu utuinen, harsoinen, leijailevan ihana, pitsinen hääpuku,joka on hieman kauhtunut, rispaantunut...
ja nainen alkaa tanssia...
Alku tapahtuu hiljaisuudessa...
tai mietin vielä..
Musiikkia tanssiin etsin vielä.
Joku kaunis, eteerinen, herkkä, surumielinenkin...
ei liian tuttu, käytetty..
tuore, intrumenttaalinen, harvinainen, karu...löydän kyllä..
Kun nainen lopettaa tanssinsa,
hän katsoo perhosta
hän ktasoo vanhaa takkiaan
hän lähtee paljain jaloin uuteen suuntaan ja jättää vanhat vaatteensa...
Tarina elää...
ja minä kuulostelen itseäni..
Samana päivänä hän juhlii myös 40-vuotis taiteilijajuhlaansa.
Hän pyysi minua syksyllä tanssimaan syntymäpäiväjuhlaansa.
Lupasin mutta peruin.
Hän järjestää pikkukaupunkimme teatterissa upeat juhlat,
jonne hän on kutsunut taiteellisia ystäviään ja tuttujaan esiintymään.
Hän pyysi minua eilen uudestaan sillä hänen juhlassaan ei ole yhtä ainoaa tanssia.
On lauluja, runoja, pellejä, nukketeatteria, puhe...
Lupasin miettiä ja kuulostella itseäni.
Heti tuon viestin jälkeen alkoi tarina minussa elää, kasvaa...
Vanha, väsynyt, yksinäinen nainen kulkee tasaista, hiljaista kulkuaan, kuten joka päivä...
hän huomaa kauniin, suloisen perhosen ( tai sit ihanan ruusun) maassa.
Pysähtyy ja jää vain siihen . Tuo perhonen nostaa kaukaisuudesta hauraat, suloiset muistot, jolloin hän tanssi kuin perhonen..se hetki oli hänen nuoruutensa suurin, odotetuin, hääpäivä...
Vanha nainen riisuu hitaasti takkinsa, myssynsä, heittää kenkänsä jaloistaan...
Rähjäisen takin alta paljastuu utuinen, harsoinen, leijailevan ihana, pitsinen hääpuku,joka on hieman kauhtunut, rispaantunut...
ja nainen alkaa tanssia...
Alku tapahtuu hiljaisuudessa...
tai mietin vielä..
Musiikkia tanssiin etsin vielä.
Joku kaunis, eteerinen, herkkä, surumielinenkin...
ei liian tuttu, käytetty..
tuore, intrumenttaalinen, harvinainen, karu...löydän kyllä..
Kun nainen lopettaa tanssinsa,
hän katsoo perhosta
hän ktasoo vanhaa takkiaan
hän lähtee paljain jaloin uuteen suuntaan ja jättää vanhat vaatteensa...
Tarina elää...
ja minä kuulostelen itseäni..
Kommentit
Toinen sopiva olisi Laran sävelmä elokuvasta Tohtori Zivago.
Olemme Reiman kanssa hitaan ja surumielisten valssin hämmästyttävät taitajat;-)
Tarina on lumoava ja muista, että 'intohimoinen ihminen on iätön'. Ei vain sydän ole nuori, vaan koko ihminen!
(Helin kirja on♥)
Musiikki vielä ja sinulla on lahja valmiina.
Kylläpä osaat, ihailen taitojasi.
Tuosta tulee ihana lahja ystävällesi.
Näen ihan edessäni sinun tanssivan tämän tarinan.
Onnea vaan!
Bolero on hieno biisi mutta liian tuttu, liian käytetty ja ei mielestäni sovi tähän tunnelmaan..
Ihana kun ehdotit ja eläydyit=)
Yaelian:
En tunne Debyssyn " Clair de Lunea"..voin kuunnella..
Yleensä hänen musiikkinsa on minulle liian "levoton" tuohon..
mut kuuntelen..
kiitos ehdotuksestasi..=)
Leena Lumi:
Ihana biisi mutta kuuluu Cherbourgiin minun mielestäni..
melkein voisin itse säveltää oman musiikin, koska sen täytyy olla viaton, "korkkaamaton, käyttämätön, ainakin melkein..
Kiitos mukanaolostasi, ehdotuksestasi =)
arleena:
Jännää, miten alitajunta työstaa tarinaa..
mietin, mistä löytäisin vanhoja pitsiverhoja...
Sylvi:
Oi kiitos sinulle..
Huomaan, että tykkään esiintyä tai mielummin sanoisin jakaa, jos huomaan, että jutussa on sitä, mikä koskettaa, avaa...
Kiitos sanoistasi..=)
Tätä tarinaasi, näitä kuviasi en koskaan tahdo unohtaa. Perhosen / ruusun poimin minäkin maasta ja astun uuteen. Ikä on oikealla tavalla ikuista nuoruutta. Intohimoa.
Jännittävää kuulla, minkä musiikin valitset - vai sävellätkö sen itse?
PS Mikä oli häämarssinne? En tarkoita että sen valitsisit esitykseesi, myötäelämisen tähden kysyn. Meillä oli Toivo Kuulan. -Voisiko musiikki olla koostettu erilaisista musiikkikatkelmista? Kun tarina etenee, musiikki vaihtuu.
Tuo tarina tanssii jo itsessään ja kun sinä heittäydyt siihen mukaan, valmistuu jotakin uskomattoman herkkää ja kaunista!!
Musiikista sain vain kiinni kuin hennon säikeen päästä, jotakin hilajlleen hieman isommaksi kuplivaa, mutta herkkänä säilyvää....jotain kaukaisempaa, ei tuttua laisinkaan...
Hieno juttu, että menet esittämään sen myös, se onkin paras lahja ystävällesi!
Onnea esityksellesi!
Varmastikkin katsomisen arvoinen!
Musiikki alkoi soida kun luin juttusi ja katselin noita piirroksiasi.
Sieluni silmillä näin jo Hannen
pyörähtelemässä kevyesti perhosen lailla, pitsiverhojen liikkeen tahdissa heilahtaen. Se musiikki oli Chopinin nocturnea, niin kevyttä pianolla.
terveisinmaarit
Voi sua ihanainen..
Elämässä voi nousta arjen yläpuolelle ja hypätä taiteen maailmaan. Se antaa paljon, ajattelen..=)
Lastu:
Taisi olla mendelssonin?
En edes muista..
Tarinamme loppui ennenkuin se alkoikaan, surullista..
Musiikin etsintä on vielä kesken..
Kiitos sinulle kommentistasi.
ihanaa aurinkoista päivää halauksin!
tinttarus:
kiitos ihanista sanoistasi, eläytymisestäsi, mukanolostasi..
Musiikilla on niin tärkeä osuus, vaikutus..
haluan valita sen tarkkaan...
joskus hiljaisuusuus puhuu enemmän,
tykkään pelkistää..
ja oma laulukin, hyräily on vaikuttavaa...
Ihania hetkiä sinulle=)
Harakka:
kiitos Harakka sinulle..
Tämä matka , joka on alkanut, on usein melkein ihanampi...
joku vie, johtaa, v irtaa ja juttu elää..
Ihanaa!!
Voi hyvin..
Maarit:
kiitos suloisesta kommentistasi...
ihanaa on matkata tätä prosessia..
jännää, miten aina jostain ihan ilmaiseksi pulpahtaa uusia ideoita, näkyjä...
meitä autetaan..tässäkin..
Voi hyvin, halauksin..