"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Minäkin haluan mennä aina paikkoihin, joissa ne ole ennen käynyt. Se voi olla ihan pienikin matka...tai paikka.
Joskus todellakin sellaisia vieraita paikkoja löytyy ihan lähimailta. Itse löysin toissakesänä parin kilometrin päästä kotoani (jossa olen asunut koko elämäni ajan) ihan uuden paikan, sellaisen pienen kivikon lammen rannasta.
Istuin siellä varmaan koko sen kesän, paistatellen auringossa ja huljutellen varpaita vedessä.
Se on kaunis paikka se...
Olen mielenkiinnolla seuraillut sun matkojasi sinne, tänne..
Itse en ole pitkään aikaan oikein riennellyt kauaksikaan, ei ole ollut tarvetta..
Olenko näivettynyt paikoilleni, kotiin?
trina:
Totta trina...
Turkuretkenikin aina piristää ja antaa uutta ulottuvuutta, ajatuksia..
Yksinäinen susi:
Lähellä voi olla kaukana ja kaukana lähellä..
Kun katsoo oikeasti ja kuuntelee, silloinkin löytää uusia juttuja, paikkoja vanhassakin..
Kuulosti ihanalta sen sun piilopaikkasi..
Leena Luymi:
leena, you are so hassuttelija..
Voi olla että tuo hullunkurinen, ihana ajatus vain tuli ilmi ja haalistui jo syntyessään...
Mutta kiitos kuitenkin sinulle..
maybe?
Taelia:
kiitos sinulle..
Sielläkin, missä sinä olet , ois mielenkiintoista käydä..
Onko kaikki siellä hyvin?
Pepi:
Kiitos ihanainen,
jatkelen häntä tänään..♥
Kiki:
Onkohan ihmiselle luonteenomaista kulkea samoja latuja?
Survival...
Aina kun tekee, jopa arkisetkin rutiinit toisin, luovuus kasvaa, into ilmaantuu..=)