Siirry pääsisältöön

istun kalliolla ja katson lintujen iloa..




harmaan aamun keskellä valo
hiljaisuus puissa
olen alkanut kulkea kallioilla
metsän sammaleitten kätköissä





Tyttäreni kertoi eilen odottavansa jotain.
Hän ei tiedä mikä se on.
Ehkä syksyn odotusta.

Odotus, toive, unelma
piilossa jossain
on merkityksellinen..

Kommentit

kiirepakolainen sanoi…
..ja aamussa helisi runo... kaunista!
sylvi sanoi…
kaunisti runoiltu.
Joskus itä vain odottaa eikä itsekään tiedä mitä.
Mukavaa lauantaita sinulle!
Pepi sanoi…
Kuinka suloiselta näyttivätkään linnut jo blogilistan palkissa ♥

Odotus on joskus palkitsevaa, itse lähden kohta noutamaan hyvin, hyvin odotettua avainta ☺

Rantoa viikonloppua!
Irmastiina sanoi…
Kauniisti kirjoitat taas.

Välillä mielemme täyttää odostus... jostakin mutta emme tiedä mistä.

Ihnaa viikonloppua sinulle!
Marja Leena sanoi…
Harmaat linnut, mustat linnut sinisine jalkoinee. Odottaminen. Sammalenvihreä kesä. Kaunista.
Hanne sanoi…
Kiitos ihanasta runosta sateisena aamuna:)
Tuli heti iloisempi olo.
Harmi ettet jaksanut lähteä sinne Jyväskylään.
Ole luottavainen ja kärsivällinen, kyllä Pilkku vielä tavoille oppii, on vain niin lapsi vielä ja Hänellä on pikkuisen kujeet:)
arleena sanoi…
Tykkään kovasti linnuistasi. Hienot.
Yaelian sanoi…
Kaunis lintukuva Hanne,aina yllätät kuvillasi.ja mukavia odotuksia.
Haleja!
Kirjailijatar sanoi…
Minä odotan usein jotain, on vain sellainen olo...

Jouduin takaisin kaupunkiin ja on jo nyt ikävä rantoja. Vedessä on voimaa.
kiirepakolainen...=)
kiitos sinulle..

sylvi:
Mukavaa, pian alkavaa uutta vikkoa =)

pepi:
odotus on usein se kaikista upein osa kokonaisuutta..

irmastiina:
kiitos sinulle
ihanaa uuttaalkavaa viikkoa, onneksi kesä jatkuu..

Marja-leena:
Kiitos sanositasi =)
Sammaleet ovat niin kauniita..

hanne:
uskon, että piankin,
jo nyt on muutosta paljon nähtävissä..

arleena:
kiitos sinulle !!

kirjailijatar:
voin ymmärtää,
voi tuntea tuon veden kaipuun..
vesi on elävää, sillä on muisti,
olemme niin paljon vettä itse, melkeipä sitä..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …