Siirry pääsisältöön

tule luokseni kesän sadepilvi, levitä kuurosi...




Haluan saada päivääni vaikka ihan pikkuisen piirtämistä, lukemista..
Hätäisesti hutaistu tyttö paperin sivuun, hieman väriä, siinä.
Hyvä mieli.

Sade rauhoittaa, puhdistaa mielen hätäisyyden.
Pissaiset matot huuhtoutuvat ja saavat uuden tuoksun..





Katson Pilkkua. Hän nukkuu niin viattomana, herkkänä.
Kohtaa alkaa taas meno .
Mutta suloista tämä on ..

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Täällä saadaan tällä hetkellä, ihanaa virkkistävää sadetta...tykkään kovin...☺
kiirepakolainen sanoi…
Olen koko päivän nauttinut sateesta. parvekkeella kököttänyt, ihastellut ja ottanut pisarakasvohoitoa, ihanaa!
sylvi sanoi…
Sinulta tuo piirtäminen käy.
Sateella onkin ihana ottaa lunkisti.
Tai tehdä jotain sisällä.
Minä olen paistanut leipää ja mustikka- sekä omena- kakkua.
Mukavaa lauantai-iltaa sinulle!
Yksinäinen susi sanoi…
Minäkin odotan sadetta. Välillä vähän ropisee, olen katsellut ikkunasta. Mutta kohta lähden iltakävelylle, enkä aio välittää vaikka vähän kastuisi.
Puhdistavaa ja avartavaa iltaa sinulle ystäväni!
Irmastiina:
Tänäänkin harmasu voittaa..

kiirepakolainen:
sadepisara kasvoilla, siinä koskettuu..

sylvi:
Kiitos sylvi..
se on arkiterapiaani =)
Tänään teen mustikka tortun. Siskoni tulee perheineen yökyläilee..

Yksinäinen susi:
Vedessä on siunaus, vedellä on muisti, se puhdistaa, virkistää, saa hiukset kihariksi..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …