Siirry pääsisältöön

tänään meinasi pinna palaa...minulta..



Pilkku on tänään 12 viikkoa vanha,
ollut luonani 4 viikkoa.
Osaa istua, tulla luo...silloin kun haluaa..

Puree, pissaa, kakkaa minne sattuu...
tänään illalla tein kakkalenkin iltaviilin jälkeen..
Sit tein pissalenkkiä, ennen rauhoittumista, lepäämistä, ainakin puoli tuntia rauhaisaa kävelyä..
Ei pissaa ulos.
Kun tulimme sisään, ensimmäiseksi hän muotoili maton ja alkoi lirutella...
huusin tiukasti EI! ja nostin hänet pihalle...
Kymmenen minuutin ulkoilun jälkeen hän tuli sisälle ja muotoili makuupaikkansa ja alkoi liruttaa...
Voi vitsit kun keitti mulla..
EI!!ja ulos!
Ihan kun hän tekis kiusaa..




Kuinka kauan tätä kestää???

Onneksi maanantaina aidantekijät tulevat aitaamaan osan pihasta.
Tuo aitaus helpottaa niin suuresti koiranelämäämme.

Tiistaina on rokotus. Vahvistus kait muutaman viikon päästä. Sekin helpottaa, kun saamme lenkkeillä yleisillä alueilla.





Vanhempi tyttäreni, jollla on Jarvis, gordoninsetteri, haluaisi viedä Pilkkua mahdollisesti näyttelyyn..
Hän aloittaa näyttelyyn kouluttamisen, seisomisen, kulkemisen..
Olen hirmu iloinen asiasta.. Itse en ole niin kiinnostunut..

Ostin tänään Pilkulle Ikeasta sellaisen sinisen putken/tunnelin..
Noin 3 metriä pitkän. Pilkku kulki sen läpi uteliaana..

En jaksanut lähteä Jyväskylään..

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Aitaus on hyvä idea... meilläkin koko takapiha aidattu, että Niilon voi päästää yksinkin ulos.

Aikansa se ottaa, että nuo lirauttelut sisällä loppuu...☺☺

Voimia sinulle ystäväni.♥
sylvi sanoi…
Voi voi on sulla kestämistä.
Täytyy vaan jaksaa opettaa. Kyllä sitten ajan myötä helpottaa.
Ei ole roirankaan opettaminen helppoa.
Aitaus kyllä helpottaa paljon.

Voimia ja kestämistä sinulle!♥
arleena sanoi…
Pilkku ei vielä ymmärrä mihin pitäisi liruttaa, mutta ajan myötä tavat tulee.

Ihanat kesäpäivät jatkuvat, eikä millään malttaisi liikkua kodista kauaksi. Tosin olen ollut taas pari päivää töissä, pikkusen vain harmitti.
Ari sanoi…
On sulla kestämistä, aitaus on hyvä juttu
Nana sanoi…
Sellaista se on. Ulkona on niin jännää ettei muista tehdä tarpeitaan. Kyllä ne vain sitten oppii, kun jaksaa viedä ulos unien, syömisten,leikin jälkeen...ja kehua kovasti kun menee oikein. Jos pissaa sisälle, ei kannata niin hirveästi suuttua, se voi johtaa myös sisälle piilopissailuun...
*itKuPiLLi* sanoi…
Mutta kun toinen on niin lutuna! Niin ihanat ilmeet noissa kuvissa. Pian muistelet kaiholla noita aikoja. ;)
kiirepakolainen sanoi…
Koirut ne on sellaisia veitikoita! Hih. Kyllä se ajankanssa hoituu. Terveisiä suloiselle Pilkulle!
Kehumisopettaminen on hyvä tapa. Aina kun Pilkku pissii ulos, niin isot kehut ja namut päälle!
Anja sanoi…
Ihana pilkku, on se söpön näköinen, mutta... ymmärrän hyvin väsymyksen ja pinnan palamisen tuossa tilanteessa. Meidän koira on jo 6 v. Kun opetettiin sisäsiistiksi, meillä ei ollut mattoja ollenkaan, sanomalehti lähellä ulko-ovea, sitten aivan ulko-ovella... ja kun oppi lehdelle menemään (kehujen kanssa), pääsi aina pihalle kun vain ovelle meni :) Kyllä se siitä vielä oppii! Jaksamista!
SuviAnniina sanoi…
Pilkku on kyllä niin mahdottoman suloinen pikku otus, mutta ymmärrän kyllä oikein hyvin että pikku pallerot käy hermon päälle aikaajoin pikku kolttosineen, kai se on sitä koiranelämää ja elämää koiran kanssa :-)
Runotalon Sari sanoi…
Kuulostaa tutulta :)
Koirani on vielä aikuisenakin toisinaan tehnyt mielenosoituskakkaläjiä öiseen aikaan sisälle, jos se on ollut normaalia enemmän yksin. Viimeksi kakkaläjät olivat aina keittiön lattialla ja kun estin pääsyn keittiöön yön ajaksi niin eipä enää kakannut. Koirat eivät halua liata omaa pesäänsä. Nuori koira on oma juttunsa. Parasta kun ei kiinnitä huomiota epäonnistumisiin niin paljon, toteaa rauhallisesti "ei" ja nostaa ulos, jos ulos lirahtaa vähänkin niin kehuu ja kiittää.

Kuten tuolla aiemmin todettiin niin se vaan kyllä ottaa aikansa useimmilla koirilla. Minulla on ollut aina koira ja kaikkein ikimuistoisin niistä teki pentuna ihan järkyttävät tuhotyöt ja monta kertaa. Ikimuistoisa ja rakkaita ne koirani ovat kyllä jokainen. Koita kestää Hanne, siitä se hiljalleen korjaantuu ja aivan ihana, suloinen koira se on :)
Runotalon Sari sanoi…
Ai niin, unohtui: minun koirani ei saa iltaruokaa ollenkaan, jolloin kakkarytmi menee niin että heti aamuruoan jälkeen kakkaa ulos ;)
Eläinlääkäriltä voisi tiedustella myös ruokailuasioista, kun niilläkin on vaikutuksensa.
miiwi sanoi…
Pilkusta on kasvanut kerrassaan hurmaava! Aikaisemminkin olen käynyt kiviasi ihailemassa, vaikken kommentoinut aina ole.

Aika kauan kesti siistiksi opettelu minunkin vahdillani. Kannataisiko teidän siirtää matto ensin eteiseen ja sitten ulos. Ulko-ovesta pikkuhiljaa aina kauemmaksi. Jostakin luin tämä vinkin. Ja joskus saa palaa pinnakin..
Irmastiina:
kiitos,
taas niitä on,
välillä uupuu...

sylvi:
Eiköhän taas jakseta,
päivä kerrallaan..
Kiitos sanoistasi..

arleena:
Hän on niin pieni vielä, ymmärrän..
Sade vaihteeksi tekkee hyvää itsellekin..=)


Ari:
Enää muutama päivä=)

Nana:
Aivan,
sinä koiraihmisenä osaat ymmärtää syvvästi..
Eiköhän tämä tästä..=)

ItuPiLLi:
niin varmaankin..
hän on lutunen!!

kiirepakolainen:
olen yrittänyt,
aina pilperonami taskuissa..
Ajan kuluessa =)

Anja:
Mulla ei montaa mattoa enää olekkaan..Kaikki pissattu ja sateessa=)=)
Laitan enemmän sanomalehteä..

Suvianniina.
kiitos kommentistasi..
Tänään jaksan ehkä paremmin, vaikka oksennukset parilla pikkumatolla...
Enää on kaksi pikkumattoa..

Runotalon sari.
kiitos neuvoistasi.
minulla onkin eläinlääkäri tiistaina..
Olen siirtänyt iltaviilin syöntiä aiemmaksi..
niin ja tänä aamulla ei ollut yhtään kakkaa, ei pisua lattialla..

Miiwi:
Hieno vinkki,
taidan kokeilla..
kiitos neuvoistasi ja ihanaa viikonloppua sulle =)=)
Voi hyvin ja ihanaa viikonloppua..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …