Siirry pääsisältöön

" tässä tuoksussa lepattavassa.."




"..kuusenoksia kaapin päällä,
löytyy myös kimppu lumikelloja,
niin että voit valita: joulu tai kevät.."





"..Sillä aurinko näyttää taas toiset kasvonsa
minun kasvoni ovat jälleen haltiattaren kasvot
mutta sinun kasvosi...
en tiedä, en muista.."





"..vein hiukseni, vein kiveni
unikkoja, silkkiunikkoja ja vehnää vein kynnykselle
jotta hän suljettujen ovienkin läpi saisi tietää,
että minä rakastan häntä
tuossa mustassa talossaankin saisi tietää: on kesä .."





"..et saa silmiäsi irti pienistä ruohonkorsista, vihertävistä,
ja tunnistat itsesi kaikissa puissa:
ne kuihtuvat ja puhkeavat eloon yhä uudelleen..."





Otteet Erzsebet Tothin runoista/ "aamut, hiukset hajallaan"
Kukat: puutarhassani

Suloista torstaita kesän syleilyssä ♥

Kommentit

Lumouduin tuosta runosta, jonka tunnelmissa voisin viipyillä vaikka kuinka.
Irmastiina sanoi…
Kiitos ihanasta runosta ja kauniista kuvista.♥
kiirepakolainen sanoi…
Runosanasi kimposivat sieluuni, saivat siellä ilon ja rauhan kumpuamaan. Kiitos!
Marja Leena sanoi…
Miten hyvin sointuivatkaan nuo sanat ja kuvat yhteen. Kiitos!
arleena sanoi…
Kauniit kuvat ja ihana runo.
Samoin Katja,
kyse oli monesta eri runoista otetuista pätkistä..
Mutta ihana tunnelma, herkkyys, viipyminen

Irmastiina:
Ole hyvä Irmastiina ja ihanaa viikonloppua sulle

kiirepakolainen:
Ole hyvä..
Minä vain valitsin runot =9
Ihanaa viikonloppua sulle =9

marja leena:
Minustakin,
tuo herkkyys noissa kukissa on myös mykistävää
Pysähtyä ja nähdä käpristyneessä valoa ja kauneutta..

arleena. kiitos sinulle, ihanainen!
Kirjailijatar sanoi…
Ihanaista kesää sinullekin. Tuossa runossa oli pari niin kaunista kohtaa, että jäin niitä makustelamaan.

Ja kiva, jos kerrot kirjasuosikkejasi :)
Voi kuinka lumoavan kaunista runoa! Kuvasi ihanan hentoja ja utuisia.
Metsätonttu sanoi…
Kaunista herkkää, sekä sanoissa että kuvissa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !