Siirry pääsisältöön

lapsuudessa kerran..


Minä ja siskoni.

Kaivelin vanhoja lapsuudenkuviani
Ennen en ollut katsonut niitä,
ollut niissä.





Anne ystävättäreni oli tehnyt ihanan asun lopputyönä voimaannuttamisvalokuvakurssilla.
Hän oli painanut mustavalkoisia, omia lapsuuden-, aikuisuuden-, ystävänkuvia asuunsa, helmaan ja housunlahkeisiin.
Innostuin valtavasti hänen ideastaan ja kysyin, saanko käyttää..





Etsin vanhat kuvani.
Ajattelin tehdä/teettää äidin vanhasta välipitsireunaisesta päällyslakanasta hihattoman pidemmän, yksinkertaisen mekon, jonka helmaan mahdollisesti painan/siirrän kuvia elämästäni..





Viimeisen kuvani painoin valkoiseen hihattomaan toppiin.
Siitä tuli ihana.

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Ihania lapsuudenkuvia...kuvissa suoloinen kiharapää...☺

Toivon aurinkoa päiviisi ystäväni.
Yaelian sanoi…
Ihania lapsuudenkuvia,sinuthan tunnistaa noista heti:)
Kiva idea painattaa vanhoja kuvia vaatteisiin!
Kirjailijatar sanoi…
Todella kaunis idea ja aivan valloittavia kuvia. Suloisia kuin suvi :) Miten vanhat kuvat ovatkin aina niin ihania, jotenkin viattomia.
Pepi sanoi…
Ihania kuvia -ja loistava idea ♥
sylvi sanoi…
Ihania kuvia lapsuudestasi.
Pieni prinssessa.
arleena sanoi…
Ihania lapsuudenkuvia. Mukava idea painattaa ne vaatteisiin.
Viimeinen kuva on tosi kaunis.
Irmastiina:
Lapsuuden kuvat ovat aina niin suloisia=)
Sinulle myös ihania elokuun päiviä!

Yaelian:
Odotan innolla sitä mekkoani ja suunnittelen, johon painan kuviä elämästäni..
Voi hyvin ♥

Kirjailijatar.
Niin, lapsuuden viattomuuden aika,
se tulee kuvissa julki, suloisesti=9

kiirepakolainen:
Kiitos,
tuli itselle niin hyvä olo, karkasin jonnekkin..=)

Pepi:
Nykyään kaikki voi tehdä voimaannuttavia omia kuviaan ja prosessejaan..

sylvi:
haluan tutustua tuohon pikku tyttöön, olla hänen kanssaan..=)

arleena:
Itsekin tykkään tuosta viimeisestä tosi paljon.
näen itsessäni myös isääni..
Tuli hirmuisen suloinen kaipuinen olo..
Harakka sanoi…
Aivan ihania aarrekuvia lapsuudestasi!
Ja hieno idea!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !