"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Niilokin välillä oksentaa, kun syö ruohoa... olen luullut, että vain kissat syövät... aina sitä oppii uutta...☺
Kesällä jalat saavat nauttia:)
Ennakoit ylihuomista...käypä Kastanjetissa lukemassa kuulumiset ;)
Päivän mittaan tuli mukaan ripulikin,
monet matot "roskikseen"?
Ilman mattoja ois ok mutta perketti kostuu saumakohdista helposti, matto suojelee...
Ehkä huomenna parempi..
Hannele:
kakkaa ja kikkaa =)=)
Yaelian:
Kantapäät ovat kovettuneet.
Pitäis mennä jalkahoitolaan..
Bambilla on varmaan sua ikävä..
Runotalon sari:
Taidan minäkin siirtyä piakkoin...
Paitsi matot suojelevat lattiaa..
Kiitos kommentistasi Sari =)
nana:
Kiva taas tavata sielläkin
=)
niin , totta..
ja kotona voi olla paljain jarpain=) vaiks villasukissakin on kiva..