Siirry pääsisältöön

koira, aita ja vapaus..




Olen niin onnellinen. Sain eilen pihani osittaisen aitauksen.
Tila on riittävän suuri. (15x20x15m)
Pilkku viihtyy yksin ja yhdessä pihalla.
Kissat vähän ihmettelivät mutta osasivat etsiä takapihan ikkunan, josta kulkea.
Ovat nuo kissat viisaita!?!


Tein tyttö kivellä kuvastani uuden version.
Aion kehystyttää sen. Se on ihan suloinen, mielestäni.

Menen lauantaina, toisen kerran torillemme myymään paitojani, korttijani ja ajattelin lisäksi ottaa mukaan muutaman kehystetyn taulun, jos joku olisi kiinnostunut, vaikka vain katsomaan niitä.

Lauantaina alkaa täällä Uudessakaupungissa Crusell-viikko.
Musiikkia, puhallinsoitinkilpailuja jne..
Musiikkiviikko alkaa nimenomaan torilta.

Ihanaa heinäkuun loppuaikaa ja pian alkavaa naistenviikkoa ♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Tyttö kivellä on ihana!

Kyllä Pilkun kelpaa, kun noin ison tarhana sai...siellä on mukava ulkoilla ja tutkia maailmaa...☺

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle ystäväni!
Irmastiina :
Pilkkku voi kulkea ovesta ulos ja sisään vapaasti, kun olen kotona..=)
Sinulle ihanaa tätä viikkoa, halit!
kiirepakolainen sanoi…
Todella suloinen ja ihanat värit taulussasi.... tuli mieleen laulu ..."tyttö istui kivellä, kivi oli sileä ja vesi sitä lirutteli...."
Pilkulle iloisia temmellyksiä!
trina sanoi…
Kaunis kuva, olet taitava. Suloinen tuo koirien kuvasarja aiemmassa postauksessa.
arleena sanoi…
Mukavaa toripäivää ja leppoisaa heinäkuuta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …