Siirry pääsisältöön

suttupaperit




Uneni läpi
kuuntelen
kesän tanssia, valon leikkejä, tuulen kuiskauksia..






ikkuna heijastaa taivaan pilvet
jotka eivät pääse sisälle
sade huuhtelee jäljet pois..





odota vielä,
en tiedä olenko valmis syksyyn..

Kommentit

Jopa suttupaperisi ovat kauniit...eritoten tuo alimmainen...♥
Pia sanoi…
Minä näen tuossa alimmaisessa suttupaperissa sudenkorennon kesäisellä niityllä... : )
hippityttö sanoi…
Joskus suttupapereista löytää ideoita ja innostuu...

Hienoja!
Jael sanoi…
Suttupaperisikin ovat taidetta! Mukavaa syksyn alkua Hanne:)
Kiiris sanoi…
Upea värimaailma tuossa alimmaisessa!
Irmastiina:
minustakin tuo alimmainen on ehyt, tasapainoinen..

verna:
samoin minä näen kuihtuneen perhosen, sudenkorennon..

Suttupaperi on täynnä mahdollisuuksia, se on syntynyt vapaasti, ilman suorituksia..

Yaelian:
Kiitos sinulle..
Ihanaa syksyä myös sinulle ♥

kiirepakolainen:
niin..
jännä miten vaikuttavaksi tästä sutusta tulikaan..
Maria sanoi…
Oi miten kaunista.
Harakka sanoi…
Sä saat kaunista taidetta vaikka suttupaperistasi!
Löydän niistä kesää vielä paljon!
tinttarus sanoi…
♥ lumoavaa väri-iloa täällä luonasi!!
Näistä hehkui voimaannuttava tuulahdus!
IHANIA!
Syksy saapuilee vääjäämättä, minä olen rakastunut tähän pehmeään vuodenaikaan nyt aivan♥♥♥

Sinulla on paikka ajatuksissani!
Maria:
Kiitos niin paljon , Maria..

Harakka:
Kiitos Harakka sinulle..

tinttarus:
Kiitos sinulle.
On ihanaa kun joku ajattelee. Minäkin ajattelen usein sinua,
on paljon tuttua, yhteistä..
Syksyn syliin on minusta myös hyvä sukeltaa ♥
Kaisa Reetta sanoi…
Upeat, inspiroivat värit! Ei ihme, että teet niin ihanaa taidetta, kun kerran suttupaperitkin ovat näin kauniita :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin