Siirry pääsisältöön

Mitä teen nyt, kun tämä tapahtui?



Kun vanhempi tyttäreni sairastui muutama kuukausi sitten masennukseen, hän on kysellyt monesti :Miksi? Miksi minä?

Olen vastannut hänelle, että kuka tahansa meistä voi sairastua mihin tahansa, milloin tahansa, kukaan ei ole "turvassa"....
Ihminen on niin herkkä, hauras ja ihmisen mielen terveys on kuin veteen piirretty viiva..
Olen myös varoen kuiskannut, että sairaus on viesti...

"Emme koskaan saata ymmärtää täysin kärsimyksen merkitystä tai estää niitä voimia, jotka aiheuttavat kärsimyksen, mutta meidän on mahdollista vaikuttaa siihen, miten itse kärsimys vaikuttaa meihin, millaisia ihmisiä meistä tulee sen johdosta.
kärsimyksen lopputulos, ei sen aiheuttaja on kaikista tärkeintä."

Näin viisaasti sanoo rabbi Harold Kushner kärsimystä pohtivassa kirjassaan, jonka hän kirjoitti poikansa kuoleman jälkeen. Rabbi Kushner sanoo, että MIKSI-kysymysten sijaan voimme alkaa kysyä: MITÄ TEEN NYT, KUN TÄMÄ TAPAHTUI?

Tämän kysymyksen kautta voimme vähitellen löytää tapahtuneelle sellaisen merkityksen, joka antaa voimia jatkaa elämää kaikesta huolimatta, sydän tuskasta avautuneena..(Avara hellyys-H.Junkkari)

Kommentit

Virpi P. sanoi…
On se kuitenkin nuorelle ihmiselle kova paikka. Vanhempana voi jo sanoa kuten siskoni, että masennus oli parasta, mitä hänelle on tapahtunut. Minä sanoin samaa mieheni uskottomuudesta. Masennus on suuri mahdollisuus, joka meille on annettu vielä keski-iässä. Nuori tuskin pystyy ottamaan sitä siltä kannalta.
Virpi P. sanoi…
Piti vielä sanoa, että pidän näistä kuvistasi:)
Kiitos katriina...
Olet oikeassa, usein vanhempikin ihmien ymmärtää ja huomaa vasta sen jälkeen kun on tervehtynyt, sen suuren merkityksen...
Tyttäreni on 32 v..ei ihan nuori enää...ja olemme puhuneet ja puhuneet joka suunnasta , näkökulmasta...uskon, että hän ymmärtää vaikka välillä edelleen kyselee miks?..
Kiitos , olen iloinen jos tykkään kuvistani =)
Anonyymi sanoi…
Vanhempana voi jo sanoa kuten siskoni, että masennus oli parasta, mitä hänelle on tapahtunut.Samat sanat :)
Miksi ei ole hyvä kysymys, koska tuskin siihen saa vastausta. Ei muuta kuin tekee parhaansa ja ottaa vastaan sen kaiken avun, mitä saa. Onhan sitä, joskus voi toki olla tuurista kiinni, ettää tapaa ne parhaat.
Ville!
Minäkin voin sanoa hiljaisesti että tyttärieni sairaudet ovat kasvattaneet, laajentaneet minua enemmän kuin kevätaurinko!

Hannelen paratiisi..niin jostain se tuki, apu aina ilmeentyy, se on ihme...
arleena sanoi…
Miksi-kysymys tulee aina ensimmäisenä ikävien asioiden kohdatessa. Se on luonnollista.
On vaikea selittää miksi juuri minulle tämä tapahtui.
Kaikella on tarkoituksensa ja lopputulos on tärkein.
Sitä on vaikea hahmottaa, kun se on vasta edessäpäin.
On ahdistavaa kun ei tiedä kuinka kauan tämä jatkuu.

Ehkä ajatus masennuksen loppumisesta lohduttaa.
Pilviharso sanoi…
Ihan nuorella ei ole vielä selviytymiskokemuksia, siksi on niin rankkaa myös - sen ainakin havaitsin meillä.

Mutta nyt olen itse näiden uusien kysymysten edessä. Kiitos rabbin sanoista!
Elegia sanoi…
Toisaalta joskus "miksi" on tuiki tarpeellinen kysymys, sillä siinä saattaa piillä avain pois masennuksesta.

Aina vain haluan muistuttaa, että se mikä toista auttaa, ei välttämättä ole toisen pelastus.

Kestokin vaihtelee, masennuksen.

Onneksi tyttäresi on saanut jo apua, onhan? Mitä aikaisemmassa vaiheessa, sen parempi.
Arleena..olet oikeassa..tuo ajan epämääräisyys on vaikeinta...kun tietäisi että puoli vuotta esim...niin voisi asennoitua helpommin...nyt ilman ajantajua täytyy vain luottaa ja elää odotuksessa...

pilviharso, kiitos kommentistasi hyvä jos olen löytänyt jotain, joka sinua lohduttaa tai avaa jotain sinussa...valoa ja voimia sinulle!!!

Elegia!!On totta...me olemme kaikessa omia persoonallisuuksia...
kuten sanoit, se mikä sopii toiselle, ei auta toista...

tyttäreni pääsi hoitoon heti, ensin psykoottisena, sittemmin masentuneena...

minä koen, että hän on jo selkeästi hieman parempi...
Luotan ja uskon ihmeisiin ja elämänvirtaan...Hänellä on valtava yritys, halu parantua...
kiitos kommentistasi =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin