Siirry pääsisältöön

ensilumi...



Yhtäkkiä vain se alkoi..
Hurmavaa, viehkeätä!!
Kuin taivaan täydeltä olisi pudonnut pieniä tähtiä takapihalleni,
kuin enkeleitä, kuin keijukaisia,
niin hentoisia, hauraita hiutaleita...

Tekisi niin mieli mennä paljain jaloin
tanssimaan hiutaleiden joukkoon...

Se tuoksu, se hiljaisuus,
vei minut heti lapsuuteeni, jolloin ensilumi pehmeästi,
äänettömästi leijaili maahan....

Se muisto minussa ei ikinä sammu...



Kommentit

arleena sanoi…
Ensi lumi on aina yhtä ihana ja puhdistava.
Saima sanoi…
Meidätkin se yllätti täällä. Valoi uskoa tulevaisuuteen.
hanne sanoi…
Arleena: Puhdistava , raikastava, ikäänkuin uudistava...vanhat jää lumen peiton alle...
paitsi täällä se lumi suli maan lämpeyteen...
mutta odotan uutta ...

Saima: Miten vahvasti meissä on se neljän vuodenajan rytmi sisällämme....
Hyvää pyhäinpäivää!!
aimarii sanoi…
Runoilet hurmaavasti! Ensilumi on minunkin mielestäni todellinen inspiraation lähde. Se on hurmaavaa. Tuntea hiutaleet kasvoillaan, katsella niiden leijumista.
hanne sanoi…
Aimarii:
Kiitos sanoistasi!!!
Kaikki ensikosketukset antavat niin paljon energia, voimaa ja avaavat meitä...
Nyt tuo ensilumi häipyi mutta ensipakkanen nipistelee poskia...
unnu sanoi…
Minustakin ensilumi on niin juhlavaa, kaunista. Täällä ei ole vielä satanut hiutalettakaan.
hanne sanoi…
Unnu:

Odotan uutta ensilumea, joka jäis ja peittäis maan...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …