Siirry pääsisältöön

niin kaunista...




Minä, kuten hyvin monetkin täällä blogeissaan, ovat ihastelleet tätä valtavan kaunista värikylläisyyttä.
Kuinka paljon meihin oikeasti vaikuttaakaan tämä värimaisema,
tiedostamme sitä tai emme.
Se vaikuttaa, syvälle sisälle meihin.

Ajatuksellamme on valtava voima.

Huomasin taas ihan konkreettisesti eilen, kun sain korjattua oppilaitteni kokeet ja laitettua heille koneelle arvosanansa.
Mikä ihana keveys, iloisuus levisi jokaiseen soluuni välittömästi.


Vanhempi tyttäreni kävi eilen luonani.
Söimme, lenkkeilimme hänen koiransa kanssa ja juttelimme.
Hän oli kuin uudesti syntynyt.
Naureli, oli ostanut itselleen stokkalta pari puseroa,
ei pitänyt enää hikisiä , itsestään seisovia kaksviikkoa sitten pystyjä sukkia...
Oli alkanut hölkkäillä ja jaksoi innoissaan pestä hiuksiaan...

Olin niin iloinen, onnellinen hänen toipumisestaan.
En pitänyt sitä ihmeenä sillä olen koko ajan aistinut, tiennyt ja luottanut, että hän paranee.

Olen kiitollinen tästä päivästä, tästä elämästä.
En vielä osaa nähdä ja ymmärtää kaikkea elämässäni tapahtuvaa
mutta haluan luottaa täydellisesti Korkeimpaan, Pyhimpään.

Minun ei tarvitse pelätä yhtään mitään!


"Jos vain tahdot avata mielesi silmät ja katsoa sisimmäsi olevaa ikuisuuden aarreaittaa, näet, että kaikkialla ympärilläsi on loppumattomia rikkauksia. Sisimmässäsi on kultakaivos, josta voit kaivaa kaiken, mitä tarvitset elääksesi elämääsi loistavasti, riemukkaasti ja yltäkylläisyydessä."-Alitajuntasi voima,
J. Murphy.




Kommentit

Villiina sanoi…
Tuo alempi kuva on niin ihana, siinä on kaikki elämän värit ja vähän kuraisia pilkkujakin ;-)
Runotalon Sari sanoi…
Samaa mieltä-ihanan värikylläinen kuva kuin taideteos! Alitajuntasi voima - siinäpä vasta kirja luettavaksi vaikka useammankin kerran.
Yksinäinen susi sanoi…
Ihana kuulla tyttäresi voivan paremmin. :)

Vaikka syksy on masennuksen ja pimeyden kausi, nämä kaikki värit tekevät siitä nautittavan.
Ja täälläpäin on jo luntakin sadellut. :)
Pilviharso sanoi…
Iloitsen kanssasi, koko sydämestäni!
arleena sanoi…
Minäkin olen hullaantunut tähän syksyn värimaailmaan.
hanne sanoi…
Villiina:

Minustakin tuo alakuva on ihana...siinä onkin ihana tanssia joukossa, paljain jarpain...

Runotalon Sari:

Todella olen vasta alussa, mutta ihan mielenkiintoiselta tuntuu..
tämä kirja on maannut hyllyssäni , ties kuin monta vuotta...

Yksinäinen susi:

Elämä on n iin ihmeellistä oikeesti..
meistä huolehditaan, emme ole yksin...

Pilviharso:

kiitos sydämellisesti sinulle!
Iso halaus!!!

arleena:
Minkäs me sille voimme...
niin kaunista ja upeaa...
ja se on kaikille tarkoitettu..
ilmaista...saa nauttia niin paljon kuin vai haluaa...
Seija sanoi…
Heips!

Olen iloinen tyttäresi ja Sinun puolesta!
Elämä kantaa...
hanne sanoi…
Kiitos sinulle seija!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !