Siirry pääsisältöön

kävin Turuus..




Vierailin tänään tyttäreni kanssa Turussa.
Niin avarat, syksyisen värikkäät, uskomattoman kauniit maisemat vilahtelivat ohi.
Pelkästään tuo matka jo antoi sielulle ravintoa.

On viehättävää saapua isoon kaupunkiin, hulinaan ja ihmispaljouteen,
kun tietää, että pian saa lähteä pikkukaupungin rauhaan ja hiljaisuuteen takaisin.

Aina, kun käyn Turussa, ohjelmaani kuuluu:
Akateeminen kirjakauppa, värikauppa, Stokkan musaosasto, Kauppahalli...

Selailin runokirjoja, erillaisia elämäntaidon oppaita, romskuja...
en ostanut yhtään kirjaa.

Tuli mieleeni kirjakaupassa YLVA LII:N kysymys OLEMATTOMALLE, tämän päiväisessä postauksessa:
"Miksi sinä luet taukoamatta noita erilaisia itsensäymmärtämisoppaita?"

Minulla oli jossain vaiheessa tarve ostaa, lainata aina näitä "elämää suurempia" opuksia...ahmia niitä ja etsiä jopa epätoivoisesti viisauksia omaan elämääni..

"Yleensä etsijä toivoo löytävänsä jotain varmaa, jotain pysyvää, jotain muuttumatonta, johon voisi luottaa. Sen sijaan hän saakin vastaukseki vain, että elämä on juuri sitä, miltä se näyttää, muuttuva, ristiriitainen, ohikiitävä sekamelska."-jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!

Kyllähän niissä on viisauksia ja ne avaavat meissä jotain mutta jos niihin jää kiinni ja niitä alkaa pitää auktoriteettinään, gurunaan,helposti luovuttaa oman elämänsä muualle.

Kaikkein tärkeimpiä asioita ei kukaan muu pysty toiselle opettamaan!
ja uskon , että ne oppii elävässä elämässä.

Ois ihan paikallaan ottaa joku satukirja kainaloon ja ahmia sitä.

Ostin piirustuslehtiön, tusseja, mustetta ja hiiliä piirtämiseen..
Kauppahallista luomuhiivattomia arinaruisleipiä...
ja kaks cd:tä, lähinnä bailamusaa oppituntejani varten..

Voi vitsi, juusto unohtui!!
Ukista ei saa kaikkea ihanuutta...

Kuva..tämän hetken kuva...surua edelleen...
ELEGIA kirjoitti, että hänet kuvansa eivät ole hänelle yhtään ahdistavia....samoin minä sanon, että minun kuvani eivät aiheuta minulle surua tai ahdistusta...päinvastoin..

Kommentit

Una sanoi…
Herkkä kuva.

Minä en tietääkseni ole koskaan käynyt Turuussa. =)
Voisin kuvietella, että sielläpäin ihmiset ovat lupsakoita ja ystävällisiä. =)
hanne sanoi…
Una...

kiitos =)
turku on minusta tosi mukava kaupunki..
Turkulaisista ihmisitä voi olla montaa mieltä...
ainakin kestää jonkin aikaa, ennenkuin pääsee heidän piireihinsä...(mun mielipide..(keski-suomalaisten ja karjalaisten seassa kasvanut)
SusuPetal sanoi…
Turussa kannattaa käydä myös Pienessä Kirjapuodissa, joka sijaitsee kävelykadulla eli Yliopistonkatu 26, vinosti Anttilaa vastapäätä. Kirjavalikoimaa, jota ei suurista, ketjuuntuneista kirjakaupoista löydä.
Runotalon Sari sanoi…
Olen kans opuksia ahminut ihminen ja oikeassa olet, jokaisen on opittava itse. Jokaiselle on varmaan ihan oma juttunsa, kun me ihmiset ollaan niin ihanasti kaikki omanlaisiamme :)
hanne sanoi…
Kiitos vinkistä SusuPetal...
en ole huomannut!!!
Ens kerralla sinne!!!

Runotalon Sati!!
Niin, me ei aina edes osata arvostaa sitä upeaa yksillöllisyyttämme...turhaa haemme ulkoa jotain, joka on aina ollut sisällämme!!
arleena sanoi…
Turku on kaunis ja tori täällä on runsas ja houkutteleva. Kauppahalli vireä. Nautin keskustasta juuri näiden ansiosta.

Ei varmaan satuttu törmäämään
hanne sanoi…
Hei Arleena!!

Niin , eipä sitä koskaan tiedä, milloin saatettais törmätä...
Minä tykkään kans Turusta...
Una sanoi…
PS:



Siun kuvasi eivät todellakaan ole pelottavia tai itkettäviä vaan kauniinhauraanherkkiä.

Elegian kuvat ovat vahvanherkkiä ja jännittäviä.

Siun ja Elegian kuvat ovat hyvin erilaisia. =)
hanne sanoi…
Kiitos UNa!!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !