kävin Turuus..

Vierailin tänään tyttäreni kanssa Turussa.
Niin avarat, syksyisen värikkäät, uskomattoman kauniit maisemat vilahtelivat ohi.
Pelkästään tuo matka jo antoi sielulle ravintoa.

On viehättävää saapua isoon kaupunkiin, hulinaan ja ihmispaljouteen,
kun tietää, että pian saa lähteä pikkukaupungin rauhaan ja hiljaisuuteen takaisin.

Aina, kun käyn Turussa, ohjelmaani kuuluu:
Akateeminen kirjakauppa, värikauppa, Stokkan musaosasto, Kauppahalli...

Selailin runokirjoja, erillaisia elämäntaidon oppaita, romskuja...
en ostanut yhtään kirjaa.

Tuli mieleeni kirjakaupassa YLVA LII:N kysymys OLEMATTOMALLE, tämän päiväisessä postauksessa:
"Miksi sinä luet taukoamatta noita erilaisia itsensäymmärtämisoppaita?"

Minulla oli jossain vaiheessa tarve ostaa, lainata aina näitä "elämää suurempia" opuksia...ahmia niitä ja etsiä jopa epätoivoisesti viisauksia omaan elämääni..

"Yleensä etsijä toivoo löytävänsä jotain varmaa, jotain pysyvää, jotain muuttumatonta, johon voisi luottaa. Sen sijaan hän saakin vastaukseki vain, että elämä on juuri sitä, miltä se näyttää, muuttuva, ristiriitainen, ohikiitävä sekamelska."-jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!

Kyllähän niissä on viisauksia ja ne avaavat meissä jotain mutta jos niihin jää kiinni ja niitä alkaa pitää auktoriteettinään, gurunaan,helposti luovuttaa oman elämänsä muualle.

Kaikkein tärkeimpiä asioita ei kukaan muu pysty toiselle opettamaan!
ja uskon , että ne oppii elävässä elämässä.

Ois ihan paikallaan ottaa joku satukirja kainaloon ja ahmia sitä.

Ostin piirustuslehtiön, tusseja, mustetta ja hiiliä piirtämiseen..
Kauppahallista luomuhiivattomia arinaruisleipiä...
ja kaks cd:tä, lähinnä bailamusaa oppituntejani varten..

Voi vitsi, juusto unohtui!!
Ukista ei saa kaikkea ihanuutta...

Kuva..tämän hetken kuva...surua edelleen...
ELEGIA kirjoitti, että hänet kuvansa eivät ole hänelle yhtään ahdistavia....samoin minä sanon, että minun kuvani eivät aiheuta minulle surua tai ahdistusta...päinvastoin..