Siirry pääsisältöön

minun lauantaini




Niin raikas, kirkas, kaunis on tämä aamu.
Puut seisovat vaiti, liikkumatta,
vain tikan väsymätön hakkaaminen rikkoo hiljaisuuden.

Täytyykö minun,
onko pakko:
rynnätä kiireellä
latinotanssitunnille,
torille,
kauppaan,
korjata kokeet,
siivota, tehdä ruokaa...

Haluan hengittää luonnon kanssa samaa rytmiä,
haluan tanssia paljain jaloin lehtien seassa,
juurtua maahan, virrata taivaisiin,
haluan haistaa syksyn kosteuden ja maan pysyvyyden...

Minä saan valita.

Kommentit

Una sanoi…
Onneksi me voimme valita.

Suosittelen kenkiä jalkaasi syystanssisi. =)


*halaus*
arleena sanoi…
Ihana aamu täälläkin. Olen nyt vain tekemättä mitään.
unii sanoi…
Siellä sinä tanssit kasteisin varpain...unohda kaikki muu, eivät ne karkaa, ja osa voisi karatakin.

Kaunis, viisas runo!
hanne sanoi…
Una:
Joku suositteli joskus, että syksyyn pitkälle kannattaisi kävellä paljain jaloin...
keväällä taas täytyy olla lämpimät lalat...
halaus..

arleena: minä sittenkin menin sinne latinoon...nyt lepäilen ja olen

Unii:
kesällä olin Saarijärven joogaopistolla meditaatio- ja joogakurssilla.
Siellä me käveltiin paljain jaloin nurmikolla, hitaasti, läsnäolevasti, ainakin yli puoli tuntia..joka päivä
Sitä ois ihana tehdä lehtien kanssa, kahinan rytmissä...
paljain jaloin...varmasti kasvaisi juuret jalkapohjiin...halaus sinulle
Rita sanoi…
Latinotansseista minäkin nautin! Ja latinomusiikista, latinokielistä - espanjasta eritoten. Paljain jaloin tanssiminen syksyn lehdissä; jaa, et ole mikään hienohelma ja arkajalka :D

Kiitos siitä mitä sanoit tänään blogissani! Kyllä sinullekin se kaipaamasi prinssi jossain on. Yritä tarmokkaammin etsiä :)))
Runotalon Sari sanoi…
Paljain jaloin tanssista lehtikasassa tuli mieleeni se miten voi ilahduttaa itseään ihan lämpöisesti sisäoloissa nyt kun on vähän liian kylmä ehkä oikeasti olla viittä minuuttia kauempaa siellä maastossa :) Ennenkuin alkaa nukkumaan niin hieroo perusteellisesti molemmat jalkaterät jollain öljyllä niin jopa tuntuu hyvältä nukkua ja vielä seuraavanakin päivänä on hyvä mieli, kun on silkkijalat...mitenkähän minä tästä tänne rönsysin? Oikeesti rakastan kulkea paljain jaloin luonnossa ja tuntea miten juuret kasvavat maahan.
hanne sanoi…
Rita:
Olen uskonut, että se oikea rinssi karauttaa tänne pihalle ihan ittestään...
Mistähän sitä hakisin?
Toisaalta on ollut ihanaa, kun olen itsekkäästi, itsellesti elellyt...

Runotalon Sari:

niin ja kun tekee itselleen jalkakylpyja, sit öljyää tai rasvaa, sukat jalkaan yöks ja aamulla todella ne silkkijalat heräävät...
Jaloista lähtevät ja sinne päätyvät monet energiaradat/meridiaanit...jalkapohja on täynnä pisteitä, joita manipuloimalla saa itselleen, terveyttä, energiaa ja hyvää oloa...
eikun pihalle vaan!!1
Hannele sanoi…
Valinta on hienoa.
hanne sanoi…
Hannele:
valinta on, meillä on vastuu...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …