Siirry pääsisältöön

Meidän todellinen kotimme on nykyhetki...




"Jumala on jokaisessa ihmisessä, kuitenkaan kaikki eivät ole Jumalassa.
Siksi he joutuvat kärsimyksiin."-Ramakrisna

On ihanaa hengittää ja tietää olevansa elossa.
Kun on elossa , kaikki on mahdollista.

Sinun tarvitsee vain kävellä tietoisesti, ottaa rauhallisia , onnellisia askelia.
Hengittää syvään ja nauttia hengittämisestä. Nähdä, että taivas on sininen tai harmaa.

Turvaan itseeni,
menen itseeni,
olen vapaa.

Ainoa paikka,
jossa pystymme koskettamaan Jeesusta ja
Jumalan valtakuntaa,
on meidän oma sisimpämme.

Meidän ei tarvitse kuolla,
päästäksemme Taivaan porteille.
Itse asiassa meidän on oltava todella eläviä.


Sisäänhengittäessämme sanomme mielessämme: "Kuuntele, kuuntele",
ja uloshengittäessämme: "Tämä ihana ääni vie minut takaisin todelliseen kotiini."

Meidän todellinen kotimme on nykyhetki.

Veden pinnalla käveleminen ei ole ihme.
Ihme on vihreän maan päällä käveleminen tällä hetkellä.
Rauha on kaikkialla ympärillämme-maailmassa ja sen luonnossa-
ja sisimmässämme-omassa ruumiissamme ja hengessämme.

Heti kun opimme koskettamaan tätä rauhaa,
me paranemme ja muutumme.
Se ei ole uskon asia; se on harjoituksen asia.
Ainoa mitä tarvitaan on, että tuomme ruumiimme ja
mielemme nykyhetkeen ja silloin kosketamme sitä mikä on elvyttävää,
parantavaa ja ihmeitätekevää.

Ajatukset, sanat lauseet ovat kirjasta:

"Elävä Buddha, Elävä Kristus"-Thich Nhat Hanh

Kommentit

arleena sanoi…
Nauttiminen elämän joka hetkestä, luonnon kauneudesta ja sen ihmeistä on täydellistä elämää. Sen kun muistaisin.
unnu sanoi…
Viisaita ajatuksia! Nämä kaikki kun muistaisimme. Nyt juuri tuli aurinko esiin, oravan turkki kiiltää auringossa. Nautinnollinen nyt-hetki :-)
Ma-Riikka sanoi…
Oli kiva tunnistaa kirjoittaja muutamasta lauseesta! Kauniita ja viisaita sanoja. Mukana oli luettunakin hengityksen rytmi.
hanne sanoi…
arleena: kiire, stressi, turha murehtiminen, märehtiminen vievät meistä niin paljon energiaa..
ja vaikuttavat mieleemme..
sitä täytyy oikeasti harjoitella, silloin sen muistaa...ainakin paremmin...

Unnu: Kun katsoo sinun kuviasi ja lukee sanojasi...se tulee mieleen!!!
Harjoitus tekee mestarin...kuten kirjoitin arleenallekin..

MA-Riikka: Kaikki alkaa hengityksestä...kaikki päättyy hengitykseen...ja se on niin rauhoittavaa, ihanaa...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …