Siirry pääsisältöön

Se mitä "syöt" sitä olet!




"Tietoisen ja alitajuisen mielen eroavuudet:

Alitajuntasi hyväksyy sen, mitä siihen vaikutetaan tai mitä tietoisesti uskot.
Se ei erittele asioita niinkuin tietoinen mielesi, eikä väitä vastaan.
Alitajuntasi on kuin maaperä, joka ottaa vastaan kaikenlaiset siemenet,
olivatpa ne hyviä tai pahoja.

Ajatuksesi ovat aktiivisia ja niitä voidaan hyvin verrata siemeniin.
Negatiiviset, tuhoavat ajatukset jatkavat työtään alitajunnassasi ja saavat aikaan sellaiset ulkoiset olosuhteet, jotka näitä ajatuksia vastaavat.

Muista, että alitajuntasi ei välitä siitä, ovatko ajatuksesi hyviä tai pahoja,
totta tai valhetta, vaan alitajuntasi vastaa aina täydellisesti ajatuksiisi ja käskyihisi.
Jos vaikka tietoisesti pidät jotain totena,
vaikka se olisikin valhetta, alitajuntasi hyväksyy sen todeksi ja toteuttaa sen johdonmukaisesti, koskapa tietoisesti oletit sen olevan totta.

Miten tärkeää on, että ajattelet vain sellaisia ajatuksia ja
mietit sellaisia ideoita, jotka siunaavat,
innoittavat ja saavat sielusi iloitsemaan."- Alitajuntasi voima

Kaikki ympärillämme vaikuttaa meihin.
Emme aina ole tietoisia kaikesta, silti tuo viesti menee perille ja vaikuttaa.

Huomaan selkeästi kun käyn Turussa shoppailemassa ostoskeskuksessa, kuinka väsähtänyt ja ei läsnäoleva on oloni jo pienenkin hetken kuluttua.
Kaikki se epäluonnollinen materiaali:
äänet, valot, lattia-seinä ja kattomateriaalit, tavarapaljous
vaikuttavat väsyttävästi, puhumattakaan kiireestä, ihmispaljoudesta..

Vastaavasti, jos teen parintunnin metsälenkin luonnonhelmassa,
Sieluni on aivan eri tilassa: Avoin, vapaa, rentoutunut, pehmeä ja lempeä..

Hyvin mielenkiintoista, tuttuakin mutta helposti unohduksissa arjen rutiineissa.

Taitava hypnotisoija, voi saada ns järkevänkin ihmisen tekemään aivan päättömiä, järjettömiä juttuja, koska hänen alitajuntaansa vaikutetaan.
Alitajunta ei järkeile, valikoi, se tekee ja toteuttaa, mitä sille syötetään.

Meillä on aika iso mahdollisuus valita päivän aikana reaktioitamme, tekemisiämme..
Väsyneenä emme useinkaan välitä valinnoistamme sen suuremmin.
Kuitenkin noilla kaikilla valinnoillamme luomme omaa ainutlaatuista elämäämme.

Ei turhaan opasteta."Ajatuksissa, sanoissa ja teoissa"

Jokainen ajatuksemme menee alitajuntaan ja rakentaa pikkuhiljaan omaa ihanaa tai kamalaa elämäämme...

Itse havahduin , jälleen kerran pysähtymään:
katselemaan ja valitsemaan kauneutta, hyvyyttä, rakkautta...

Vähän sama kuin saksalaisessa viisaudessa, jonka koulussa opin kauan sitten:

"Was der Mensch esst, er ist!"
Eli miten kaikista aistinluukuista sisäämme valitsemmekaan, ne vaikuttavat meihin!

Kommentit

unnu sanoi…
Nyt istun tässä kädet näppäimillä hiljaa, enkä osaa pukea sanoiksi, mitä haluan.
Ensiksi mietin sitä, miksi vastustan ajatusta, että tietoisesta ajatuksesta olisi suora reitti alitajuntaan. Minusta on useimmiten toisinpäin. Sen näkee siitä, että joskus teemme jotain, vaikka alitajunnassamme tunnemme, että nyt ei pitäisi toimia näin. Enkä nyt tarkoita omatuntoa, enkä siis hyvää ja pahaa.

Toisaalta on tottakin, että jos koko ajan hoen itselleni, että olen huono enkä osaa, niin kohta tilanne on juuri sellainen, sitä olenkin. Tarkoitat varmaan tätä.

Minua on aina kiinnostanut Jungin ajatukset alitajunnasta arkkityyppeineen. Tässä en voi nyt niistä kirjoittaa enempää, mutta uskon, että alitajuntani tietää paljon enemmän kuin minä, jopa kauemmas kuin tämä elämäni. Tiedän että nyt menen jo aiheesta liikaa sivuun, mutta todella kiinnostava aihe, eikä oikeaa vastausta ole. Paitsi positiivisuudella on aina vaikutuksensa, se on selvä.
Kiitos sinulle!
Runotalon Sari sanoi…
Alitajunta on vähän sama asia kuin asenne eli valitset itse millaisessa maailmassa elät ja miten asiat koet. Aina se ei tietenkään ole kovin helppoa :)
hanne sanoi…
Heippa Unnu:

Minusta tuntuu, että se toimii sekä-että...
Alitajunta nappaa kaiken...
Se, mitä ilmaisemme vapaasti, värittyy alitajunnan kautta...

Kirjoitin tuon teksti aloittamani (alitajunnan voima) kirjan innoittamana..
Tämä kokonaisuus on hyvin monisäikeinen, syvä....
ehkä palaan tuon samaisen kirjan tiimoilla, kunhan pääsen pidemmälle...

Samoin minua kiinnostaa Jungin teoriat ja ajatukset...
kollektiivisesta alitajunnasta..

Ehkä meissä jokaisessa on kaikki, koko maailmankaikkeuden henkäykset, historiat!!!

Very interesting..
hanne sanoi…
Runotalon sari:

Ainakin ois hyvä löytää vilpittömästi se valo, se hyvyys, se rakkaus joka meissä ihan ksikissa on!!!
Lastu sanoi…
"Se mitä "syöt" sitä olet!"

Sanotaan myös: kerro kenen kanssa seurustelet, niin kerron sinulle, millainen olet ;).

ja:

Seura tekee kaltaisekseen.

Niin, ja alitajunnasta: se on kiehtova, mystinen salaisuus ja psyyken käyttövoima. Unet paljastavat jotain alitajunnasta. Päivänvalossakin alitajuntaa on tärkeä pohtia, joku puhuu intuitiosta, toinen "minästä". Toivokaamme hyvää alitajuntapäivää :)
hanne sanoi…
Lastu:

Niin, on monia tapoja tarkastelle ihmisen personaa...
kirjahylly, levyhylly...jne...

kaikki valintamme kertovat meistä jotain...

tämä päivä on jo melkein mennyt...
olen ollut enemmän tietoinen itsestäni...ja halunnut keskustella aiheesta muutaman kanssa...

Mitähän unta minä saan nähdä?
haluaisinko valita uneni+ Ehkä haluan nähdä kauniita, herkkiä, kosketusunia!!!
Johanna sanoi…
Murphyn Alitajuntasi voima on hieno kirja, olen sen useampaankin otteeseen lukenut ja välillä pätkiä sieltä täältä. Siinä on hienoja juttuja! Ja tehokkaita!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !