Siirry pääsisältöön

Keho on Pyhän Hengen temppeli...



Ihminen on Pyhä.
Hänessä elää Pyhyys, Henki...

Keho on se peili, jossa sielun salainen maailma löytää ilmaisunsa.
Me olemme syvien ja muinaisten rajakohtien haltioita.
Kehomme on yhtä muinainen kuin se maa,
josta se on aikoinaan muokattu.

Ihmiskeho on kaunis, se on sielun enkeli.
Kasvot ovat elämän peili, sielun ikkuna.
Keho on Pyhän hengen temppeli.

Kun on hiljaa kehonsa arvoituksen äärellä,
pääsee viisautta ja pysyvyyttä kohti.

Pyhin ajatuksin näin Pyhäinpäivänä...
ajatuksia etsin Kelttiläisestä viisaudesta.


Kommentit

unnu sanoi…
Hieno ja kaunis kuvakulma ensimmäisessä kuvassa. Juhlallinen tunnelma. Viisas teksti!
Kunpa jaksaisin pitää parempaa huolta kehostani.
Pilviharso sanoi…
Olin tänään kirkossa kuuntelemassa edesmenneen Lapseni nimen. Siellä jäi korviini ajatus maallisesta majasta, joka kuin teltta puretaan pois lopulta. Henki jää, ikuinen... ja elämä jatkuu.
hanne sanoi…
Hannele: =)..ihanaa sunnutaita, pyhyys jatkuu...

Unnu: Jaksat sinä...se on sinussa kiinni..=)ja sinusta kiinni!!

Pilviharso:
Luitko eilisesta hesarista toka sivulle surusta, lapsen menettämisen tunteista....mietin sinua lukiessani...

Tää maailma ja elämä on niin ihmeellistä, ihmeellisempää kuin aavistamme...eli ihmeitä täynnä olevaa...halaus sinulle...
Villiina sanoi…
toi eka kuva on todella hieno!
hanne sanoi…
Villiina...niin minustakin..=)
Pilviharso sanoi…
Ah, pitääkin mennä kirjastoon lukemaan. Meille ei nimittäin tule Hesaria. Kiitos vinkistä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …