Siirry pääsisältöön

perjaintain huumaa....

Aloin lukea tänään H.C. Andersenin satua "Villijoutsenet".

"Kaukana täältä, minne pääskyset lentävät meidän talvemme ajaksi, siellä asui kuningas, jolla oli yksitoista poikaa ja yksi tytär, Eliisa..
Oi noiden lapsien oli niin hyvä olla- mutta sellaiseksi ei heidän elämänsä saanut jäädä.
Heidän isänsä, koko maan kuningas nai häijyn kuningattaren, joka ei ollut lapsiraukoille lainkaan hyvä..
Hän antoi heille hiekkaa teekuppiin ja sanoi, että he saivat kuvitella sitä miksi vain.
Hän sijoitti pienen Eliisa -tyttären maalle erääseen talonpoikasiperheeseen..ja noitui 11 prinssiä linnuiksi..
Prinnsit muuttuivat yhdeksitoista kauniiksi villijoutseniksi....."

Ihana lukea satuja..
Yleensä niissä on aina opetus, että nöyryys voittaa ja aina onnellinen loppu.
Hieman ihmettelen, että useissa saduissa on ilkeä äitipuloi...
En tiedä yhtään satua, jossa olisi ilkeä isäpuoli?

Olen nauttinut tästä lukion koeviikosta, jolloin minulla on melkein viikon loma, syysloma kaiken keskellä.

Tänään aloitin päiväni kuntosalilla.

Kävin syysmarkkinoilla, josta ostin itselleni nahkahanskat. Edelliset ovat kummalliseti kadonneet. Pitäskö laittaa hakaneuloilla kiinni hihoihin, kuten joskus lapsena tehtiin...

Hain itselleni dvd-leffan, jota aion mennä just nyt katsomaan, mukana "Duello-namusia".

Juuri tänään kaipaan niin paljon ihmistä, miestystävää vierelleni..
Olen ajatellut, että hän kyllä ilmaantuu elämääni...
Onkohan tämä pikkukaupunkini liian pieni...missähän ne prinssit lentelee??






Kommentit

Una sanoi…
=)

Villijoutsenet oli lapsena yksi lempisatujani. =)
Runotalon Sari sanoi…
Muistan aina nokkosista tuon sadun-teki lähtemättömän vaikutuksen aikanaan...repaleinen satukirja on vielä jossakin tallella. Jälleen kasvokuva, joka aina pysäyttää minut enkä ihan tiedä vielä miksi. Ehkä juuri siksi :)Prinssit ilmestyvät juuri silloin kun vähiten odottaisi...ehkä jo seuraavan nurkan takana?!
Seija sanoi…
Jos näet parven "prinssejä" lentelevän ohi, lähetäppä yksi tännekin.
Sellainen mukava... :-)

Teen saman palveluksen sinulle, jos kohille sattuu...
hanne sanoi…
Niin minunkin...Una!!

Runotalon Sari: kiitos lupauksestasi...
Ehkäpä!!!

Seija: Lähetän mielelläni...
Kyllä noista yhdeksäsätä riittää meille montakin...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !