Siirry pääsisältöön

vapautumista..





Eilinen tunkkaisuus hälventynyt hiukkasen,
raikkaan lokakuisen tuulen myötä.
Avautuminen alkoi eilisillan piirustuskerhossa,
vaikka piirsinkin itseni lasipurkkiin..
ja jatkui aamun punttiksella..

Joku juttu tai prosessi on selkeesti minussa meneillään..
Tulkoon, olkoon ja vieköön!

Villiina -Neljällä jalalla pää pilvissä-kommentoi eilistä postaustani:" Miksi et sais puhua suoraan? Miksi et sais olla itsekäs?"
Jäin miettimään noita kysymyksiä...

Olen tyttäreni kanssa - nyt toisenkin kans, tosin hieman vain- ollut varovainen ilmaisuissani, kulkenut ikäänkuin antennit pystyssä, tunnustellen, mitä sanoa, mitä kysyä..( skitsofrenia...masennus)

Ehkä se on jäänyt päälle minuun. Myös nuo ilmaisemattomat jutut ovat jäänneet sinne jonnekkin päälle...Kunnes erään kerran annoin eilen tulla äidilleni...en silti kaiken, ehkä paukkuen...silti jäi vähän paha olo..

Itse asiassa koko elämäni olen kulkenut nuo hiivatin antennit päässä.
Näettekö ne???

Mutta tänään pyytelin anteeksi itseltäni , äidiltäni ja ilma kulkee vapaasti..

Elämä on niin yksinkertaista mutta hemmetin vaikeaa joskus.
Ihania myrskyn jälkeisiä, pimeneviä iltoja teille!!!

Kommentit

Runotalon Sari sanoi…
Itse pyrin avoimuuteen ja rehellisyyteen, sillä uskon sen vievän asioita eteenpäin parhaiten. Aina ei ole kuitenkaan helppoa löytää oikeita sanoja ja sopivia hetkiä. Tuo sana "vapautumista" tuntuu hyvältä. Haluan olla vapaa, erityisesti vapaa olemaan oma itseni joka hetki.
Uuna sanoi…
Lasikuvussa ei voi kukaan elää, eikä elää toisen elämää. Kymmenenvuotias tyttärentyttäreni on jo alkanut valistaa minua liiallisesta huolehtimisestani. En millään muista, että hän on jo iso tyttö. Minulle niin pieni.

Minulla on muutenkin liikaa tuota samaa "antennivikaa", välillä se on vain hyvä, joskus se on liikaa.

Hyvää viikonloppua!
hanne sanoi…
Runotalon Sari:
Myös minä haluan olla vapaa ja minä...
jotenkin olen kokenut, että joudun puntaroimaan hieman , mitä sanon nuoremmalle tyttärelleni...
Hän saattaa ahdistua joistakin voimakkaista ilmaisuista..
Hänelle on hyvä että kaikki on tasapainoista, selvät rajat ja aikataulut, niin hän voi hyvin..
Itse olen taas "huithapelli"

Uuna: On totta että tilanteista riippuen , etenkin koulussa täytyykin olla herkkänä...
Mutta viimeaikoina olen kait vapautunut ja huomaan itsessäni kaikenlaista, paljon sellaista, jota en haluaisi ehkä olevankaan...
Elämä näyttää kaikki värit ja muodot...
Joskus uskoo/luulee " olevansa"
erilainen mutta ykskaks jossain tilanteessa huomaakin totuuden...
ehkä sitä vain tarvitsee siinä hetkessä..
Itselleen täytyy olla armelias...

Ihanaa viikonloppua Sinulle...
kaunis , rauhaisa aamu...alan korjailee kokeita..
Iines sanoi…
Voi miten herkän hauraasti piirrettyjä ja väritettyjä kuvia. Ja kuitenkin tuossa on kaikki voima.
Hannele sanoi…
joskus antennit hyvät, joskus siitä liikaa, mutta lasipurkkihan on sentäs läpinäkyvä..
Rita sanoi…
Ihana olo olla seurassa jossa saa puhua vapaasti, ja ahdistunut sellaisessa jossa ei voi kun tuon tuostakin toinen ottaa sanat itseensä.

Mielelläni punnitsen sanojani jos tiedän ja tajuan mitä joku sairas tai muuten hauras lähimmäinen ei kestä ajatella ja kuulla, mutta voi että harmittaa ne jotka räjähtelevät olemattomista luuloista, vääristelevät sanoja, tulkitsevat hyvät sanat pahoin päin eivätkä kuuntele mitään selityksiä. Ainahan väärinkäsityksiä tulee, sen ei sinänsä tarvitse olla ongelma. Joustamattomuus on, ja anteeksiantamattomuus.

Ihania nuo sinun piirroksesi! Hyvää viikonloppua :)
hanne sanoi…
IInes:
Kiitos sanoistasi, niiden takia katselin piirostani tarkemmin ja huomasin ilokseni sen pienen olennon, enkelin tai keijun, joka oli lentänyt sinne..tai lentänyt purkista vapauteen...
hanne sanoi…
hannele.
Olet aina niin ihana arkitodellisenposiitiivinen!!!!
hanne sanoi…
Rita: Kiitos sinulle sanoistasi.
Oikeastaan itse nykyään en enään ota vastuuta muitten tunteista, sanoessani jotain tärkeää. Tärkeää, totuudellista, joka tulee sisimmästäni.

Kun ajattelen, Tyttäreni on siinä minun läheisyydessäni opettamassa, etten puhu , muuta kuin totuudellisia, aitoja,, asioita...
Ihmiset höpöttävät, hukkaavat energiaa joutavilla laarituksillaan..etenkin näin ilmasto-aikana pitäs vähän miettiä, ettei tuhlaa energiaa. puhuminen vie paljon energiaa.

halauksia ...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …