niin kaunista...

Minä, kuten hyvin monetkin täällä blogeissaan, ovat ihastelleet tätä valtavan kaunista värikylläisyyttä.
Kuinka paljon meihin oikeasti vaikuttaakaan tämä värimaisema,
tiedostamme sitä tai emme.
Se vaikuttaa, syvälle sisälle meihin.

Ajatuksellamme on valtava voima.

Huomasin taas ihan konkreettisesti eilen, kun sain korjattua oppilaitteni kokeet ja laitettua heille koneelle arvosanansa.
Mikä ihana keveys, iloisuus levisi jokaiseen soluuni välittömästi.


Vanhempi tyttäreni kävi eilen luonani.
Söimme, lenkkeilimme hänen koiransa kanssa ja juttelimme.
Hän oli kuin uudesti syntynyt.
Naureli, oli ostanut itselleen stokkalta pari puseroa,
ei pitänyt enää hikisiä , itsestään seisovia kaksviikkoa sitten pystyjä sukkia...
Oli alkanut hölkkäillä ja jaksoi innoissaan pestä hiuksiaan...

Olin niin iloinen, onnellinen hänen toipumisestaan.
En pitänyt sitä ihmeenä sillä olen koko ajan aistinut, tiennyt ja luottanut, että hän paranee.

Olen kiitollinen tästä päivästä, tästä elämästä.
En vielä osaa nähdä ja ymmärtää kaikkea elämässäni tapahtuvaa
mutta haluan luottaa täydellisesti Korkeimpaan, Pyhimpään.

Minun ei tarvitse pelätä yhtään mitään!


"Jos vain tahdot avata mielesi silmät ja katsoa sisimmäsi olevaa ikuisuuden aarreaittaa, näet, että kaikkialla ympärilläsi on loppumattomia rikkauksia. Sisimmässäsi on kultakaivos, josta voit kaivaa kaiken, mitä tarvitset elääksesi elämääsi loistavasti, riemukkaasti ja yltäkylläisyydessä."-Alitajuntasi voima,
J. Murphy.