Siirry pääsisältöön

lyriikan maailmaan...




"Runot antavat meille uudet linssit, joilla nähdä ja oppia tuntemaan itsemme kulttuurien ja aikojen halki, tarjoten jotain perustavampaa, inhimmillisempää kuin odotusten mukainen tai jo tiedetty.

Näkymä noitten linssien läpi ei aina ole miellyttävä. Välillä se voi olla suorastaan hämmentävä ja häiritsevä. Ja ehkä juuri ne ovat runoja , joiden äärellä meidän on syytä viipyä, koska ne paljastavat alituisesti muuttuvan näkymän , kokonaisen valon ja varjon spektrin, joka leikittelee oman minämme kankaalla ja liikkuu sisimpämme pinnanalaisissa virroissa.

Runot heräävät eloon , kun me tulemme niiden luo ja annamme niiden tulla meidän luoksemme lukemisen tai kuulemisen hetkellä, kun tartumme jokaiseen sanaan, jokaiseen tapahtumaan tai esiinkutsuttuun hetkeen, jokaiseen hengenvetoon, jokaiseen taidolla synnytettyyn mielikuvaan omalla herkkyydellämme ja ymmärryksellämme, jolloin ne kantavat meidät keinotekoisen tuolle puolen, takaisin itseemme ja siihen mikä on."-Jon Kabat-Zinn, "kehon ja mielen viisaus".





Ihan kuin minua ei olisi koskaan opetettu kirjoittamaan?
Koulusta, äidinkielestä muistan: inessiivi, elatiivi, illatiivi...
ja sit kirjoitettiin aineita ja aineita ja luettiin "Punainen viiva".


Olen aivan innoissani ja niin motivoitunut lyriikkakurssista.
Miten elävää, koskettavaa, luovaa kirjoittaminen ja sen opettaminen voi ollakkaan!
Tänään käsittelimme teoriaa, teimme muutaman harjoituksen ja kirjoitimme pari runoa.

"runon ydin on usein jokin merkitsevä kokemus, tunne tai asenne...
parhaat mahdolliset sanat parhaassa mahdollisessa järjestyksessä."

Tuuli on eksynyt.
Lokki kirjoittaa nimeään pilveen,
pilveen, joka on piiloutunut meren syliin.
Tuuli laulaa itsensä näkyväksi...


Kommentit

Maria sanoi…
Yhteys ja läsnäolo on mahdollista ilman konkretiaa-mietin - postauksesi sen todistaa.Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinulle!
Maria:
Kun hiljennymme, herkisttymme, voimme aistia uskomattomia asioita, tunteita..
Jael sanoi…
Kaunis runo! On onni osata kirjoittaa niin hyvin kuin sinä sen teet.Itse olen kauhean kömpelö kirjoittamaan;lapsuuden kaksikielisyys(suomi ja ruotsi)sekä vuodet ulkomailla ovat tehneet sen,etten osaa täysin kunnolla yhtäkään kieltä.
Ari sanoi…
Mielenkiintoinen juttu tuo lyriikka kurssi.

Runojen avulla voi löytää paljon itsestäänkin.
tinttarus sanoi…
Odotan innolla ja aistit valppaina lyriikkakurssisi taas uutta satoa korjattavaksi, poimittavaksi, omaankin koriin talletettavaksi...
Runossa puhuu ihmisen sisin, herkistyneenä ja avoimena. Ilman nykyelämäntilan suodattimia. Ilman niitä inessiivejä, elatiiveja ja illatiiveja:) Rakastan herkkiä sanoja ja kielikuvia. Kokemukset, tapahtumat ja tunteet voi pukea niin monenlaisiin vaatteisiin!
Itsesi kuuntelemisen ihania hetkiä sinulle!

Omppupuista: keväisin ennenkuin kasvu alkaa näkyä silmuissa, leikataan kaikki ylöspäin kasvaneet uudet oksaversot pois. Ne on helppo erottaa, sillä ainakin meidän puuvanhuksissa ne sojottavat suorina "vitsoina" taivasta kohti.
arleena sanoi…
Runojen tiivistetty sanoma - kun "tartumme jokaiseen sanaan, jokaiseen tapahtumaan, jokaiseen hengenvetoon, jokaiseen taidolla synnytettyyn mielikuvaan omalla herkkyydellämme ja ymmärryksellämme......"

Juuri noin koen runot, yksinkertaisesti omalla ymmärryksellä.

Lyriikkakurssi on varmaankin antoisa ja avartaa ilmaisutaitoa runojen kirjoittamisessa.
Tuo pieni runosi oli siitä hyvä näyte.
Yealin:
uskon, että sinä osaat..
valitset vain kaikkein tärkeimmät sanat ja laitat ne sinun rytmiisi ja sinun järjestykseesi..

kuulemma ensimmäiset kirjatut runot ovat yli 4000 vuotta vanhoja..

Ari:
juuri niin, se on ihana tie itsensä luo..

tinttarus:
Meillä on seuraava kurssipäivä ens sunnuntaina..
odotan jo sitä, sillä pääsemme enemmän harjoittelemaan kirjoittamista kun eilen...

Uskon, että kaikessa on kysymys pysähtymisestä, hiljentymistä sen suuren valon äärelle, jossa oikeasti itsekin jo olemme..
sieltä avautuvat ne kauniit, herkkyydet, kokemusten muistojen siivet,sanojen aarteet..

Sinun kirjoittamisesi on jo ihanaa runoutta..olet yhteydessä sinne aarreaittaan, valoon, kirkkauteen..sen huomaa ja se antaa ympärillä oleville niin paljon!Kiitos siitä..

ARleena:
Kiitos sinulle suloisesti..
Sanojen maailma on laaja...
aluksi ei ole ihan helppoa etsiä sanoja ja erilaisia metaforeja esim. jollekin tunteelle..
harjoitellessaan avautuu ja avartuu...
Pilviharso sanoi…
Lyriikkakurssi, mielenkiintoista. Olen ihaillen kuunnellut teitä, jotka osaavat kirjoittaa runoja, kuinka eri tavoin ne kullekin syntyvät. Minä en ole niitä osannut synnyttää.
Leena Lumi sanoi…
Kuvasi suorastaan hyväilevät sanojasi...Hienosti oivallettua herkkyyttä.
Pilviharso:
kaikki me osaamme piirtää,
kaikki me osaamme kirjoittaa runoja,
uskon...
Runoilu= asettaa maailman sulle tärkeimpiä sanoja , sulle tärkeimmässä järjestyksessä..

jos vain avaat sisimpäsi, avaat sydämesi ja alat kirjoittaa...sanat alkavat lentää luoksesi..

Leena Lumi:
kiitos Leena..
Minäkin tykkään noita taivaskuvista...
taivas näyttäytyy hyvin usein maailman kauneimpana maalauksena...
Viisaista ja koskettavia sanoja! Runojen kirjoittaminen on mielestäni vaikeampaa kuin proosan, koska onnistunut runous puhuttelee lähempää. Kirjoitat hyvin!
Kirjailijatar sanoi…
Se on aina mahtava tunne, kun pääsee johonkin hyvää opetukseen ja löytää itsestään uusia puoli ja oppii tarkastelemaan jotain asioita uudesta vinkkelistä. Siitä saa valtavasti energiaa. Hyvää lyriikkakurssia sinulle siis!
Runot on olleet minua aina lähempänä kuin proosa, en osaa selittää miksi..
Niissä on niin valtavasti joskus voimaa, ne menevät ihon alle heti...
Kiitos sinulle..=)

kirjailijatar:
oikeastaan aina ei ole merkitystä, millä kurssilla ole..Aina uusi avaa meissä kavavoita ja virtaus päsee vapaaksi..
Harakka sanoi…
Hiljentyessämme, voimme oppia paljon uutta.
Sulla on selvästikkin ollut mielenkiintoisa ja antoisa kurssipäivä.
Runosi on kaunis, herkkä!
Harakka: kiitos sinulle...
oli aivan ihana päivä muutenkin kaikkinensa..
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sulle!!
Hallatar sanoi…
Oi, miekin tarvisin tuollaisen kurssituksen. =)
Una:
uskon, että niitä saattaa olla kansalaisopistoissa..
Tämä mun kurssini on Turun yliopiston avoimen korkeakoulun kurssi joka toteutuu uudessakaupungissa myös..

aina kaikenlaiset pienet pyrähdykset pysähtymisineen antavat potkua tavalliseen , ihanaan arkeen..=9

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin