Siirry pääsisältöön

aamulla leivon mustikkapiiraan ystävälleni...




Viime päivinä olen ollut paljon itseni kanssa.

Tyttäreni on viihtynyt omassa asunnossaan, niinkuin hän sitä nimittää.
Olen siitä hyvin iloinen.
On ollut paljon aikoja, jolloin hän on pelännyt, ahdistunut tai takertunut minuun. Silti kaipaan hänen vierailujaan luonani.


En ole kertonutkaan, että tämä minun ihana ihastuminen toukokuussa, ei sitten kantanutkaan.
Se oli kaunis, ihana kesäperhonen, joka lensi pois.
Olen kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain viettää sielunystäväni kanssa. Yllättävä, yhtäkkinen käännös, ihmetytti minua mutta parin päivän suremisen ja itkemisen jälkeen, hymyilin taas.


Monet ihmiset, monet asiat tämän hetkisessä elämässäni ikäänkuin opettavat minulle kiinnittämättömyyden viisautta, takertumattomuutta, luopumisen ihanuutta, uusien mahdollisuuksien mahdollistamista...


En ole yksin mutta pieni kaipaus tämän mahdottoman vapauden, tilan ja ajan keskellä kuiskaa hiljaa..

Kommentit

Ari sanoi…
Kaikki jättävät aina jotain sisimpään. Niitä tulee aina uusia, kuin ratikoita :D
Maria sanoi…
Hanne .Ymmärsin jotain sellaista tapahtuneen mitä kerroit.Kaunista heinäkuun taitetta sinulle lämpöisesti!
SusuPetal sanoi…
No harmi, mutta sielusi on suuri, sinne mahtuu uusia sielunystäviä.
Leena Lumi sanoi…
Voi Hanne, kirjoitat niin suloisesti tapahtumistasi, elämäsi purosta...Aavistelin tätä, mutta en rohjennut kysyä...privaattiasiat täytyy saada pitää itsellä, kunnes on itse niistä valmis kertomaan. Virta vie...ja tuo. Halit♥

Niin hieno kuva, vahva sininen, että lähtee nyt odottamaan runoa...
Jäin miettimään tuota kesäperhosta, sielunystääväsi. Ehkä oli tarkoitettu, että kosketti elämääsi tiettynä aikana, jolloin erityisesti sielunystävää tarvitsit ja tuo aika tulee aina kulkemaan mukanasi.

Suloisia heinäkuun lopun päiviä ja mustikkapiirakkahetkiä ♥
-Asta- sanoi…
Voi Hanne! sinulla on niin lempeä, hauras, kaunis sielu, soisin sinulle niin mielelläni sielunystävän joka jäisi viereen. Kaikella on tarkoituksensa, vaikka emme aina ymmärrä. Lämpimin ajatuksin, halaus:)
arleena sanoi…
Osaat ottaa hyvin kypsästi suhteen päättymisen. Kaunis suhde se varmasti oli kuin perhosen kevyt siipien hipaisu.
sylvi sanoi…
Olet sydämmellinen, ja osaat otta asiat oikealla tavalla etkä jää suremaa. Näet kaikessa tarkoituksen ja niinhän se on.
Toivon sinulleTaivaanisän runsasta siunausta ja kaikkea hyvää.♥
Seija sanoi…
Pitäähän sitä harjoitella ennen todellista "lottopottia"... :-)
Me Jousimiehet ei ollakaan mitään helppoja tapauksia vapauden kaipuussamme. Mutta kuitenkin kaipaamme rakkautta ja läheisyyttä.
Siinä on moni mies ihmeissään... :o
Halauksin: Seija
Ari:

kaikista jää meihin jälki...
harvoja hekkiä kohdalle sattuu..

Maria:

Sinulle Maria niin paljon voimia!!

Susupetal:

Uskon ..
tilaa on..

Leena Lumi:
kiitos =)
Virrassa kellun..
Mielenkiintoista odottaa minkä runon löydät..

lumiomena:

Minäkin uskon niin..pieni kosketus, iso kohtaaminen ja irtaantuminen ilolla...

Mustikaapiiras onnistui täydellisesti!

Valokin Värssyjä:

Voi kiitos sinulle ihanistä, lempeistä, kauniista sanoistasi..
Ehkä vielä..=)

arleena:

Ehkä olen harjoitellut, oppinut vihdoin päästämään irti, olemaan kiitollinen...

Sylvi:

Kiitos sinulle...halauksin..

yna: Niinpä..halaus takaisin*

Seija:
Elämä on ihmeellistä..
Kirjailijatar sanoi…
Ihmissuhteen päättyminen on aina menetys, mutta kaikistahan jää jälki ja muisto. On ollut se aika ja jää ne muistot. Jos siitä jaksaa iloita hyvä niin. Lämpöisiä ajatuksia sinulle :)
kirjailijatar:

mikään täällä ei ole pysyvää..
kaikki muuttuu, kaikki haihtuu..
ilman muistoja olisin erillainen..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin