"Viivy autiossa illassani,
missä sydämeni odottaa;
täytä sen yksinäisyyden malja,
ja salli minun tuntea itsessäni Sinun rakkautesi äärettömyys."-Tagore
Miten löytää tuo rakkauden äärettömyys itsessään,
sisällään?
Onko se ollut sisälläni aina. Kaikkien ihmisten sisällä.
Pitääkö meidän löytää se, herätellä henkiin, sytyttää valoon.
Ehkä se heijastuu siinä, mitä näemme ,miten näemme, mitä koemme, miten koemme.
Pienet yksinkertaiset, herkän hauraat, surullisetkin asiat koskettavat, saavat muutoksen meissä, kasvattavat valoa sisällämme, Sinun Rakkauttasi, minun Rakkauttani..
Kommentit
Surussakin se löytyy, mutta se on hiljaa kuin korpimaiden lampi mustine vesineen, odottaa, että auringonsäde sitä kohtaa.
Kaunis kuva jälleen:)
Kaunis kuva taas!
Kiitos ihanista sanoistasi.
Ari:
Vanha viisaus!!
Yaelian:
Kiitos sinulle.
kaikki värit kuuluvat päiviimme.
kiirepakoilainen:
Kiitos sinulle ♥
pepi:
herkkyys kaivautuu esiin kesällä,
ei tarvitse käpertyä kasaan,
voi olla pehmeä.
kehokin on joustavampi lämmössä.=)