Siirry pääsisältöön

ovatko ihmiset lakanneet piirtämästä, laulamasta....keinumasta




Pidän tällaisesta koleahkosta, raikkaan harmaasta maanantaista.
Puut odottavat hiljaisina jotain,
kuuntelevat.





Kävin eilen "Satulinnassa".
Uusi, ihastuttava taidenäyttelykoti, ihan meren rannalla, Uudessakaupungissa. Naivistitaiteilija Raija Nokkala on maalannut, sisustanut uuden kotinsa miehensä kanssa Satulinnaksi.
Aivan sanattomaksi jäin. Jäin siihen satuun olemaan.
Menen pian uudelleen.




Olin täynnä värejä, iloa, väreilyä...
Piirsin, tein kärrynpyöriä, keinuin ..





Pian pääsemme mustikkaan. Metsä odottaa.
Saamme nauraa sinisin hampain suu piirakkaa täynnä..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Näin jossain lehdessä jutun Satulinnasta, oli varmasti huikea kokemus ☺☺☺

Ihanat linnut taas kuvissasi ♥

Mukavaa viileää päivää sinulle, täälläkin kaikki ikkunat auki ilman virrata sisään...
Marmustoi sanoi…
Kesän hurmosta, villiä iloa... ja nuo lintujen jalat sitten!
Ihana kuva tytössä keinussa...☺

Minä en ole lopettanut keinumisesta, laulamisesta enkä piirtämisestä.... keinua osaan hyvin, laulaa ja piirtää itseni iloksi..☺☺

Ihana nimikin kodilla "Satulinna"!

NAutin myös viileästä päivästä.
Tuo Satulinna kuulostaa sellaiselta, jonka mielelläni näkisin. Uusikaupunki on vain niin kaukana. :)

Toivottavasti kukaan ei koskaan lakkaa piirtämästä, laulamasta ja keinumasta. Ne kaikki tuovat iloa enemmän kuin moni ulkoisesti hulppea asia.

Minunkin mielestäni tällainen pilvinen aamu tuntuu vaihteeksi hyvältä.
arleena sanoi…
Kesäisen iloiset kuvat.
Mustikka jo kypsyy. Pitää olla valppaana sen kanssa, etten jää mkokonaan ilman.
SusuPetal sanoi…
Piirrän, laulan, mutta keinuminen on jäänyt vähemmälle.

Ihanan riemastuttavia maalauksia!
Kirjailijatar sanoi…
Ai miten ihana teksti. Niin täynnä sellaista kesän riemua. Ja mustikat! Olen täällä ihan unohtanut kaikki Suomen kesän herkut, no kohta pääsen niitä taas maistelemaan :)
Yksinäinen susi sanoi…
Hanne, sinä jaksat aina ilahduttaa minua kaikella ihanalla mitä jaat sanoillasi ja töilläsi. Kiitos siitä. :)
Jael sanoi…
Ihanan iloisia tyttöjä kuvissasi:) Minä nautin tänään tästä ilmasta,sillä pianhan se helle kuulemma tulee takaisin.Ja sade teki hyvää luonnolle.
Minä edelleenkin tykkään kaikenlaisesta lapsellisisista jutuista ja pidän lujaa kiinni sisäisestä lapsestani;D
sylvi sanoi…
Satulinna pitää olla kaikilla.
sinulla se onkin.
Piirrät niin kauniita satulinnakuvia,
Ihan kuin itse istuisin keinussa kun katselen piirustustasi.
ihanaa tukka hulmuaa.....
Pepi:
Se olikin "Pilvilinna", mutta yhtä ihana..
kerron pian siitä enemmän..=)

Marja leena:
Lintujen jalat ovat tanssista sekaisin=)

Irmastiina:
Hienoa,
meidän oilisi hyvä keinua, tehdä kuperkeikkoja, seiso käsillä, ja laulaa ainaskin..

Katja/lumiomena:
Ei uusikaupunki ole kaukana hesasta,
vain 2,5 tunnin ajo autolla =)
tervetuloa!

arleena:
Kävinkin tänään mustikassa.
hitaasti mutta hyttysten inistessä keräsin litran.

SusuPetal:
kiitos sinulle =)

kirjailijatar:
Pian kerkiät mustikkaan,
hyttysten seuraksi, tuulen kaveriksi..=)

yksinäinen susi:
Oi olen niin iloinen, jos ilahdutan sinua kuvillani, halaus!

hannele mummu:
:O, ihanaa!!

yaelian:
Sitä pikkutyttöä kannattaa kuunnella, kunnioittaa, seurata..
minä myös!

sylvi:
Satujen maailmassa on hyvä elää,
siellä on aina onnellinen loppu!
Heli sanoi…
Oi, kiitos ihanasta väreilystäsi, joka tulvi noista riemastuttavista, vehreistä kuvistasi sydämeeni saakka. Tuloksena leveä hymy ja keveä, vapautunut olo. :)
Anonyymi sanoi…
Sydämen mieli keinuu laulun tahdissa piirtää pilven hattaroita.

Kyllä, työssäni saa laulaa,monen ihmisen sukunimi johdattaa iskelmään.
Sääksjärven Ritvalassa olin keinumassa.

Kiitos mieltä sykähdyttävistä piirroksista ja väreistä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin