Siirry pääsisältöön

Hanna ja Pilkku














Vanhempi tyttäreni Hanna kävi tervehtimässä minua ja Pilkkua tänään.
Hanna on niin innostunut Pilkusta, haluaa viedä häntä näyttelyyn myöhemmin.

Jarvis tulee ehkä huomenna leikkimään Pilkun kanssa.

Kommentit

Maria sanoi…
Kauniit kuvat ja niin ihana tunnelma!
Yaelian sanoi…
Kauniit kuvat Pilkusta ja Hannasta! Onko Jarvis Hannan koira`?
Pilviharso sanoi…
Voi "pientä" sylikoiraa!
arleena sanoi…
Suloiset kuvat.
sylvi sanoi…
Kauniit kuvat Hannasta ja Pilkusta olet ottanut.
Kummatkin nauttivat toisistaan.
Pepi sanoi…
voi nuo pennut on niin suloisen epäsuhtaisia isoine tassuineen ☺
-ja kaunis tytär sinulla!
Heli sanoi…
Kauniita ovat. :)
Tuittu sanoi…
Onpas Pilkku kasvanut!
Irmastiina sanoi…
Ihant kuvat...kaunis tytär ja suloinen pilkku...☺
Maria.
Tunnelma oli herkkä.
pilkku haluaa syliin mielellään.
mitä sit kun hän on iso koirta =)=)

Yaelian:
Jarvis on Hannan koira. Hanna on niin koira,-, hevos-, eläinihminen.
Suunnittelee etelänmatkaa syksykksi sinne Israeliin..=)

Pilviharso:
=)=) ♥

arleena:
Kiitos sinulle

sylvi:
Niin, sen näkee kuvista ja todellisuudessakin..
Ovat isot ystävät=)

Pepi:
Kiitos Pepi♥

Heli:
=)

tuittu:
itse sitä ei aina huomaa kun joka päivä on läsnä,
ainoastaan huomaan, kun nostan häntä, ett onpas poika painava jo..=)

Irmastiina:
kiitos sinulle =)
Leena Lumi sanoi…
Pilkku on niiiin kaunis!

Ja kuten Ulla-Maija Aaltonen totesi: 'Mikään, kukaan ei ole niin ihmisen syliin sopiva kuin koiranpentu.'
Leena Lumi:
kiitos Leena..
Olen samaa mieltä..
molemmista =)
Harakka sanoi…
Voi juku, kun Pilkku on jo kasvanut paljon!
Hienot kuvat, Hanna on näköisesi aika paljon!
Marika sanoi…
Ihana Pilkku ♥

Minä kun ihan eläinihminen henkeen ja vereen niin kaikki kivat eläinjutut ja -kuvat aina saa hyvälle mielelle :)
Harakka:
kiitos sanoistasi..
On meissä hannan kans paljon samaa..=)

Marika :
kiva kuulla marika..
pilkku on suloinen ja ihana!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …