Siirry pääsisältöön

viimeinen viikko lomassa




Joku minussa on kulkenut kohti koulun alkamista.
Minä itse en.
En tarvitse uutta reppua, uusia lenkkareita, hupparia.

Toivon, että vanhaan reppuuni olisi tarttunut paljon iloa, valoa, metsäntuoksua, auringonlempeyttä,sateen raikkautta, joita jakaa.





Uuden rytmin löytäminen. Uusien ihmisten kohtaaminen.
Läsnäolo itsessäni. Läsnäolo kohtaamissani ihmisissä.

Hieman jännittää, sillain kivasti.
Onneksi on vielä viikko aikaa!


Kommentit

wihtori sanoi…
Onnea sinulle matkaan jälleen !
Meidän viisihenkisestä perheestäkin 4 odottaa jännityksellä koulujen alkua, nuorin menee ekalle ja vanhin on sitten siellä johtoportaan puolella ;)
niin, tuttua, niin tuttua.
Ihanaa, että arki ja työt alkaa.
Marja Leena sanoi…
Kannattaa haahuilla sydämensä pohjasta tämä viimeinen lomaviikko!
♥ Hannele sanoi…
uudet kynät ehkä olis kivat...
Nana sanoi…
Minulla loma loppuu,mutta on ihan mukava mennä töihin välillä, on ollut hyvä loma,kaikesta huolimatta...
Ps.aloitin uuden blogin ;)
Irmastiina sanoi…
Ihnaa viimeistä lomaviikkoa sinulle!
Kirjailijatar sanoi…
Nautikkaa viimeisestä viikostanne. Pakko täältä vähän uikuttaa, että kadehdin opettajien lomia. Olisi pitänyt tajuta nuorena valita tuolla lailla järkevästi ammatti, mutta ei kun ei :)
tinttarus sanoi…
Vielä viikko. Itselläni ei vain loman loppumiseen vaan kokonaisen lahjavuoteni päättymiseen.
Huomasin perjantaina kävelylenkillä, että silmäni napsivat kauniit kanervat uudella tavalla: halusin poimia suuren kimpun luokkaani open pöydälle tuomaan metsämuistot lähelleni.

Suloisen lempeitä lomapäiviä viimeiseen viikkoosi!
SusuPetal sanoi…
Nautinnollista viimeistä lomaviikkoa!

Olen ollut reissuissa, luin juuri äsken, että valmistelet sitä näyttelyä, upeaa!
Yaelian sanoi…
Nautinnollista viimeistä lomaviikkoa sinulle Hanne. Ja pehmeää laskua takaisin koulun arkeen.Onko Pilkku jo täysin sisäsiisti?
Maria sanoi…
On aika veikeää odottaa alkavaa tuttua ja kuitenkin aina uutta...
Una Reinman sanoi…
Onnellista viimoista lomaviikkoa. Olkoot oppilaasi mukavia. =)
wihtori:
Arjessa on minustakin sen suloisuus, oma aito rytminsä..
Onnea teille kaikille koulun alkamisesta=)

marja-Leena:
Eka päivä on melkein haahailtu!!

Hannele:
Ehkä opetkin saa aina kaksi kuulakärkikynää: sinisen ja PUNAISEN.

Nana:
Kiva kun palasit tänne. Olenkin kaipaillut.
oli vain ongelmia kommentin laittamisen kanssa..

Irmastiina:
viikko sujahtaa, ettei huomaa..
Mut kiva aina aloittaa jotain uutta!

Kirjailijatar:
Olen niin nauttinut näistä ihanista pitkistä lomista ja muutenkin olen kutsumus, ihanneammatissani..=)
Etenkin kun olen lukiolaisten kanssa. Yläasteella nykyään on aika levotonta. lapsille ja nuorille on annettu valta ja se näkyy ja tuntuu..

tinttarus:
Sinua mahtaa jännittää , sillain kivalla tavalla,uuden aloitus, olethan ollut niin kauan poissa.

kaikkea siunausta, ihanaa sinulle uuden lukuvuoden puoleen=)=)

Susupetal.
kiitos.
Ihan kivalta tuntuu.
Ryhmässä, yhdessä on hyvä olla..

Yaelian:
Suurinpiirtein, välillä saattaa unohtua ja lörähtää matolle pisut.
Yritän aina viedä ruoan jälkeen pihalla. kakkoja ei ole näkynnä piiitkääään.=)

Maria:
niin , osa on niin tuttua, osa ihan uutta..
Voisko ihanampaa olla =)

Una:
kiitos sinulle.
uskon, että suurin osa on mukavia. Riippuu paljon opettajasta.=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !