Siirry pääsisältöön

valmistautumista...




Tein ihanan täyteläistä, maukasta punajuurilaatikkoa.
Jälkiruoaksi marjapiirakaa.
Masu on aivan pullollaan.

Menen illalla Bodypumppiin.
Käyn lähinnä tsekkaamassa, miten ja kuinka, jotta omilla tunneillani voin turvallisesti oppilailleni ohjata vastaavaa.

Tiistaina minulle on kuntosaliohjausta.
Tehdään ohjelma ja ohjeet, että teen laitteilla oikein.
Voin hyödyntää sitä koulussa.

Vielä en ole osannut päättää, menenkö Meomen, japanilainen butotanssija, butotanssikurssille Turkuun viikon päästä.
Pitäisi viedä Pilkku melkein viikoksi kasvattajalle Forssaan.
Ehkä se tekisi Pilkulle hyvääkin?? Entä minulle??

Kamalaa kun soudan ja huopaan.

Kommentit

Yaelian sanoi…
Todella kauniin herkkä uusi kuva! Hyvin valmistaudut oppilaitasi varten:) Minä aloitin uudestaan viime viikolla kuntosalin pitkääään tauon jälkeen ja tuntuu hyvältä.
Ehkä jakso kouluttajan luona tekee Pilkulle hyvää. Kun adoptoin Bambin,aiihen kuului 1 kouluttajan kotikäynti,ja siitä olikin paljon apua.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, kun me otimme Olgan, jätimme kaikki muut harrastukset. Sitouduimme koiraamme ja saimme silloin riittävästi liikuntaa pitkistä, tuntikausien lenkeistä noutajamme kanssa.

Miksi ottaa koira, jos sille ei ole aikaa ja haluaa harrastaa sitä sun tätä...Koira kaipaa aina laumaansa, joka on sen perhe.

Olin tosi hyvässä kunnossa ennen kuin Olgan nivelrikko todettiin eli en siis tarvinnut mitään muuta liikuntaa. After Olga emme ota uutta koiraa, sillä reissuvuodet odottavat. Vasta sen jälkeen, kun tuntuu siltä, ettei halua enää Zürichin viikonloppua enempää mennä, meille saattaa tulla pieni, koiravauvan tuoksuinen pallero...

***

Lemmikinherkkä, kaunis kuva!
Irmastiina sanoi…
Ihanan kaunis ja herkkä kuva!

Luulempa, että viikon erosta kärsisit sinä, mutta Pilkku olisi innoissaan... siellä on varmasti seuraakin...☺
Mene ja nauti kurssista.☺
Yksinäinen susi sanoi…
Oi miten sulostuttava työ taas kerran! Aivan ihanat sävyt ja tuo tunne on todella koskettava. :)
Halaukset!
arleena sanoi…
Koulua varten uudet ideat ovat varmaan paikallaan.

Pilkku ei hoidosta pahastu, palaa vain iloisena taas kotiin.
Pepi sanoi…
I h a n a kuva ♥♥♥

Ehkä se pieni soutaminen ja huopaaminen kuuluu välillä asiaan!
Itsellä nyt jotenkin puhti lopussa, mutta saa ollakin, nyt ei ole hoppu tehdä mitään ☺
Yaelian:
kiitos, olen jatkanut tätä, lisänyt , muuttanut..
Jotenkin koen että täytyy aina löytää uutta, innostavaa itselleen ja sit on helppo ja kiva jakaa eteenpäin..
Kasvattajalla on Pilkun veli ja kolme aikuista koiraa.. Seuraa ja kasvatusta =)

Leena Lumi:
Jokainen tietysti elää koiransa kanssa omalla tavallaan.

Minulla on Pilkulle onneksi niin paljon aikaa, koska olen osa-aikaisella ja tunteja koulussa on ensi jaksossakin vain 10.

Haluan silti nämä viimeiset vuodet olla hyvä, innostava opettajakin. Etsiä vielä uutta, korjata ja varmistaa, mitä opetan, että opetan oikein, syvennän, innostan..

Koko ajan tulee uusia tuulia liikunnan saralla. Haluan pysyä ajassa kohtuullisesti.

Haluan myös harrastaa sellaista, joissa Pilkku ei voi olla mukana.

Meillä on ihana lauma: Pilkku, minä ja kaksi kissaa, välillä Maijakin on osa sitä.

Lemmikinsävyisyys tulee mieleen kuvasta..
kiitos sanoistasi =)
Irmastiina:
Uskon, että Pilkku voi entisessä kodissaan ihan hyvin. Minä olen vain kangistunut, meinaanko jämähtää?
Vanheneminen helposti supistaa elämänpiiriä. Pitää olla itse aktiiv inen ja "taistella vastaan "

Yksinäinen susi:
kiitos sinulle.
Ihanaa loppukesää. Onhan sulla vielä koulua jäljellä?

arleena:
Koulua ja elämää varten.
Kuinka paljon kaikkea tuollainen kurssi antaakaan.
uusia ystäviä, uusia kehon koskettavuuksia, herkkyyttä..syvyyttä..

Pepi:
Kiitos !♥
Jätän asian taustalle,
kyllä se ratkaisu itsestään putkahtaa..
Sinä olet niin touhuillut, ei ihme että välillä väsähtää..ja on aika pysähtyä ja nauttia niistä upeista jutuista, joita on saanut aikaan..
Harakka sanoi…
Niin kaunis, herkkä kuva täällä sulla taas!
Viikko menee pian ja koirasi tykkää vaihtelusta ja sopetuu varmaan hyvin, kun on vielä niin nuori.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …