Siirry pääsisältöön

loppukesän huokaus




Keräsin kimpun kanervia.
Niissä on ihana metsän tuoksu. Huoneessani tuoksuu metsältä.
Sidoin vanhanvioletinvärisen pitsin maljakon ympärille.
Ihmettelin, kun löysin pitsinauhan lattialta..

Löysin kamerani lattialta..


Kun Pilkku nukkuu, piirtelen.

Odotan sadetta. Ukkosta.
Ehkä siitä johtuu päänsärkyni..

Pidän mustavalkoisuudesta, maalauksissa, valokuvissa..
Joskus maailma, ilman värejä rauhoittaa..

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Niin...kanervat. Minulla on runo nimeltään Kanervauva. Se on surullinen runo. Muistan sen surun syksyn vain kanervista - enää. Surukin voi haalistua, mutta ei ikinä katoa.

Löysit kameran: Nyt odotan kanervakuvia!

Suukko Pilkulle♥
Marja Leena sanoi…
Ehkä kesän mittaan tulee noita värejä suomalaisiin aisteihin välillä ihan riittävästi. Näin viime keväänä unen, jossa mietin, miksiköhän uneni ovat aina paljonvärikylläisempiä kuin arkielämäni...
Irmastiina sanoi…
Kaunis mustavalkoinen kuva.

Olisikohan Pilkku asialla, kun tavarat löytyvät lattialta....☺ tai Pilkkua on hyvä syyttää..☺☺

Ihanaa viikonloppua sinulle ystäväni!
♥ Hannele sanoi…
eihän loppukesä vielä pitkään....
Yksinäinen susi sanoi…
Taidan itsekin mennä keräämään kanervia, tahtoisin metsän tuoksun huoneeseeni.

Minä myös odotan ukkosia ja sateita, että päänsärky ja huimaus lakkaavat. Toisaalta tuntuu hyvältä olla niin herkkä säätiloille. Voi tuntea yhteyden luontoon.

Ihania päiviä sinulle Hanne!
Una Reinman sanoi…
Eteerinen ja hieman totinen on neitosi tänään. Mutta kaunis hän on taaskin. =)
Leena Lumi:
Suru pitää sylissään. Se piirtää meihin jäljen, ikuisen.
Kanervakuvia, haluan niitä..

Marja Leena:
Unien ihana, mittaamaton tarkoitus.
Unessa olemme täysin läsnä, ehkä sielumme on lähtenyt välillävaeltelemaan..

Irmastiina:
kiitos Irmastiina..

Pilkku raahailee onnellisena kaikkea, hänestä kivaa pihalle..
onneksi kameralle ei ollut tapahtunut mitään.

Ihanaa pian alkaavaa taas uutta viikkoa, ainutlaatuista, uutta viatonta aamua edessä..

Hannele:
kesää jatkuu pitkälle syksyyn.
Raja on pehmeä.

Yksinäinen susi:
Ei tullut sadetta, ei ukkosta.
päänsärky jäi.

kanervat ovat yksinkertaisuudessaan hurmaavia!
metsäkeijuja.

Una Reinman:
kiitos Una.
Se oli eilisen kuva...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !