Siirry pääsisältöön

hiuksistani kukkaseppeleen teen...




Tämä elokuun loppu, on ollut minulle kiireistä.
Uusi rytmi. Uudet ihmiset.
En ole ehtinyt syventymään kirjojen maailmaan.
Pilkku on keskeisin. Piirtäminen myös.





Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijani, katselijani ♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Taas niin kaunis neito-enkeli...☺

Lämpöä elokuun viimeisiin päiviisi.☺
Avletto sanoi…
Kovasti tykkään piirtämistäsi herkistä tarinoista.
Yaelian sanoi…
Koulun alku varmaankin vie paljon aikaasi,mutta kiva että kuitenkin ehdit tänne kirjoitella ja laittaa kauniita kuviasi.Mukavaa loppuviikkoa ja rapsutuksia Pilkulle-
Pepi sanoi…
Voi kuinka mä noista sun tsirpuistasi tykkään ♥♥
Ei tytössäkään mitään vikaa ☺

Mukavaa loppukesää!!
(en suostu siihne, että on m u k a syksy, en)
Irmastiina:
Samoin sinulle.
Lämpöä on kin luvatti viikonlopuksi..

Avletto:
Niissä on tarina mukana.
kiva kun osaat lukea niitä =)

Yaeluian:
Rapsutuksia teille, sinulle ja Bambille..
Viikonloppu jo ovella =)

Kiirepakolainen:

Kiitos sinulle =)

Pepi:
Voi kiitos sinulle ♥
Avletto sanoi…
Rakastan tarinoita. Kuunnella , kertoa, lukea ja katsella :)
Harakka sanoi…
Kaunista taas täällä sun blogissasi, kaikki sun postauksesi!
Kiitos, että saan katsella sun kauniita maalauksiasi, mä niin tykkään niistä tosi paljon!
Hyvää loppuviikkoa sulle ja viikonloppua nmyös!
Avletto:
minustakin on, etenkin ihanaa saada kuulla tarinoita..
ja tehdä tarinoita..
ihanaa viikonloppua sinulle =)

harakka:
kiitos sinulle harakka sanoistasi..
ihanaa viikonloppua halauksin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …