Siirry pääsisältöön

Sohvanvaltaajani




Voiko tällaista vastustaa??



Onneksi minulla on kaksi sohvaa!!


Kommentit

Avletto sanoi…
Varmaan Pilkku olisi siinä sohvalla vaikka sulla olisi vain yksi
Leena Lumi sanoi…
Hanne, Olga on valehtelematta vallannut meidän olohuoneen sohvan;-) Me ja vieraamme nökötämme sitten missä sattuu. Tämä kaikki vain ihanaa!

Hän on niin Lutumurunen♥
Leena Lumi sanoi…
PS. Sohvan- ja sydämenvaltaaja!
Irmastiina sanoi…
Ihana "pikku" Pilkku.♥
Niilo on niin piskuinen, mutta valtauksen hänkin osaa hoitaa...♥
Erjuska sanoi…
Ihania kuvia - Pilkku on tosi suloinen. Koirakuume kasvaa taas - ehkä pian meilläkin on taas ihana sohvanvaltaaja : ) On tässä pari kuukautta pärjätty joten kuten ilman koiraa - ja se on ollut tosi vaikeata.
tinttarus sanoi…
Ei voi vastustaa♥
Yaelian sanoi…
Ihana sohvanvaltaaja,eihän tuollaista katsetta voi vastustaa;D
aikatherine sanoi…
hyvä että on kaksi sohvaa, tämä koira tarvitsee oman.. on ehdottoman ihana..
Kiirepakolainen sanoi…
Voihan suloisuus! Ei voi vastustaa, ei mitenkään. Mä sain ihan hellyyskohtauksen noita kuvia katsellessani.
Hannele:
Niin vaikea vastustaa..

Avletto:
varmasti..
Mutta kun hän kasvaa, hän täyttää koko sohvan, niin voin siirtyä toiselle =)

Leena Lumi:
Vieraat istukoon tosiaan vaikka jakkaroilla =)
Kerron terveiset pilkulle,
hän ilahtuu ♥

Irmastiina:
Kyllä nuo koirat osaavat vetää oikeista naruista,
viisaita ovat =)

Erjuska:
Varmasti teillä on pian ihana koiranen. Tuntuu niin tyhjältä, kun koira jättää paikkansa..
Kiitos kommentistasi =)

tinttarus:=)
ei niin

Yaelian:
Ja tuo katse pysyy ja pysyy, kysyy ja kysyy=)

aikatherine:
=)=)
kiva saada lökötellä korkeammalla..

Kiirepakolainen:
ihanaa, jos niin tapahtui..
Pepi sanoi…
☺☺☺
tuo kaveri on tainnut vallata jotain muutakin kuin sohvan ♥
Pepi:
olet aivan oikeassa =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …