Siirry pääsisältöön

surusta syntyy rakkaus




Elämässäni olen kokenut yhä uudelleen, ettei elämä välttämättä anna minulle sitä, mitä haluan vaan sitä, mitä tarvitsen, tullakseni kokonaiseksi ihmiseksi.

Mitä minä haluan elämältäni?

Suru elää ihmisessä elämän pohjavireenä antaen entistä syvempää näkökulmaa muuhun elämään ja samalla syventäen elämän iloa ja riemua.
Minulla on surua sisälläni mutta tuo suru on muuttunut pehmeäksi, lämpöiseksi, tutuksi. Se on laajentanut sisimpääni, se on juurruttanut minut itseeni ja eläämäni.
Ilman suruani en koskettuisi kaikesta kauneudesta, hyvyydestä kuten nyt. Suru on herkistänyt minut hiljaisuudelle, hauraudelle, läsnäololle.

Minulle on annettu surua, jota olen tarvinnut.

Minulla on paljon iloa elämässäni.Olen niin kiitollinen kaikesta mitä olen saanut.
Olen oppinut kokemaan että vähässä on paljon.

Nuorena sitä toivoi, että olisi kaunis. Vähän vanhempana, että olisi rikas. Entä nyt? Että osaisi nähdä kaikissa tilanteissa rakkautta....

Nykyään pyydän rukouksessani:"Anna minun nähdä rakkauden silmin!"


"Läheltä valo ympäröi meidät.
Pilvet pakenevat kysymyksiä.
Talot
ovat kauan sitten rakennetut.

Ei muuta. Puissa
tuuli puhkeaa kukkaan."-Heidi Liehu

Kommentit

Elegia sanoi…
Kirjoitat kauniisti, näitä sanoja jää ihan maistelemaan ja miettimään.

Ja jotenkin, en osaa sanoa miksi, koen nämä ajatuksesi lohduttavina.
Pehmeä kaunis kukka, ei murheellinen. Itse en ehkä uskaltaisi sanoa, että surua tarvitsen, mutta kyllähän elämässä on yhtä sun toista. Vahva olet, kun uskallat ilotkin nähdä. Niin pitäisi, ei sitä muuten jaksa.
hanne sanoi…
Kiitos Elegia...olen iloinen jos jotain saan sinussa liikahtamaan =)

Hannelen paratiisi...Uskon , että suruni ei ole jäänyt päälle, se sykkii siellä syvällä sisimmässäni ja antaa valtavasti valoa, voimaa ja aukaisee minut!!
Pilviharso sanoi…
Kiitos, Hanne, kun sanot, että suru antaa myös voimaa. Rauhaa olen jo hetkittäin tuntenut, sitä syvintä laatua. Tässä vaiheessa tuleva on kuitenkin liian kaukana, liian pitkä urakka. Mutta ehkä näin pitää elämä nähdäkin, ihan pieninä hetkinä. Nyt olen vain varovainen.
hanne sanoi…
Pilviharso!
vain hetki kerrallaan, päivä, joskus viikko mutta nyt ole hetkessä, niinkuin meidän kaikkienkin pitäisi vain olla tässä ja nyt, huominen huolehtii omastaan..Kiitos kommentistasi =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …