Siirry pääsisältöön

kevätär sulattaa jään


Päivistäni pidin kiinni
kuin pitäisi kiinni puu
kuolleista lehdistään.
Niin ei voinut jatkua:
Syksyä väkevämpi syksy
minun oli elettävä:
riisuuduttava alasti ja
päästettävä kaikki minkä
tuulta voimakkaampi tuuli
minusta irrotti.
kevättä kauniimpi kevät
minun oli tehtävä:
uusiuduttava kuin lehtipuu
Kun syvältä minusta
ja niinkuin puun salatuista kätköistä
kuului syksyn käsky
ja kevään kaukainen kutsu
alkoi kiertää korviani.
Ja kun eilinen irtosi minusta
se irtosi kuin puustaan kuollut lehti.
Kun sydämeni punainen tuuli
kerran yltyi
ja nousi siivilleen..

En tiedä kuka on kirjoittanut tuon runon. Enkä muista mistä se on tullut minua vastaan. Mutta edelleen se puhuttelee minua voimakkaasti.
"syksyä väkevämpi syksy minun oli elettävä"...
Syksyllä kaikki muut puut luovuttavat lehtensä paitsi havupuut.


Talvella on levon ja hiljentymisen aika .
Keväällä valtava energia, into, voima musertaa pienet nuput esiin ja mikä valtava ihanuus, vihreys, uusiutuminen onkaan syntynyt... me voimme oppia luopumaan, antamaan periksi ja syntyä uudelleen joka hetki.

Mikä ihana raikkaus, vihreyden vihreys .


Minä en enää halua pitää päivistäni kiinni kuin puu kuolleista lehdistään!!

Kommentit

ipi sanoi…
Hei blogiystäväni,

Tämä yhden naisen yritys lomauttaa koko henkilökuntansa ja poistuu takavasemmalle. Siirrän blogini salasanan taakse toimettomaksi. Kokonaan vai toistaiseksi, siihen en osaa vielä vastata. Minut tavoittaa osoitteesta masentunutmielikuvitus(at)gmail.com. Ainakin jonkin aikaa.

-ipi-

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …