Siirry pääsisältöön

Rakkaalle tyttärelleni, joka halusi mennä sairaalaan...


Sinun maailmasi näyttää tänäänkin harmaalta.
Iso musta möykky sisälläsi ei jätä sinua rauhaan.
Vaikka aurinko vihdoin avasi siipensä,
tuuli tanssi lätäköissä ja linnut löysivät valon,
mielesi on sidottu, ryppyyn rutistettu,
sielusi ei laula,
sydämesi on surusta jähmettynyt kivi.





Minä uskon,
rukouksen sanat löytävät valon

Kun aurinko sulattaa hylätyt enkelit,
sade huuhtelee likaantuneet kadut,
ja tuuli puhaltaa mereltä

Sinä heräät tähän hetkeen,
avoimempana, pehmeämpänä, ehyempänä kuin eilen
ja sinä hymyilet.

Kun on eksynyt liian kauas,
matka itsensä luo, on mahdollista.


Valo syntyy surusta, vapautus...

äitisi

Kommentit

Iines sanoi…
Puhutteleva, kaunis runo. Kiitos tästä!

Voimia ja valoa runon tytölle. Ja äidille!
katriina sanoi…
Valoa ja voimia kummallekin toivotan minäkin!
hanne sanoi…
Kiitos Iines ja Katariina...Jokaisen sana ja ajatus lähtee maailmankaikkeuden keskukseen ja antaa voimia ja valoa niin teille kuin meillekin..
Hannele sanoi…
Tuollainen raskasta, mutta hyvä että hän haluaa apua. Voimia.
Inkivääri sanoi…
Kauniit sanat, joissa asuu suru, ja vapautus... Voimia sinulle toivottelen, jaksaa olla mukana vahvana itse.
hanne sanoi…
Kiitos teille Hannele ja Inkivääri!

Huomaan, että olen muuttunut. Laajentunut? Kasvanut?

Edellisen kerran kun nuorin tyttäreni sairastui ja joutui sairaalaan skitsofrenian takia...olin ahdistunut, tuskainen ja reagoin vahvasti omasta ahdistuksestani....
Nyt sisimmässäni olen levollinen ja tiedän, että mitä elämä tuo, voin vain vastaanottaa sen ja reagoida...
Hyväksyn kaiken minkä saan, joku tarkoitus tällä kaikella on, minä uskon. Olen saanut rauhaisan olon, uskallan hymyillä ja jaksan tukea rakkaitani.
Hannele sanoi…
Hanne, tuo kuulostaa hyvältä, kuiteskin, paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …