Siirry pääsisältöön

tulla liikutetuksi, ilman omaa liikkumista...

Olin katsomassa Jyväskylän kesässä Moeno Wakamatsun upeaa tanssiesitystä, joka koostui kahdesta eri tanssista:

DRYOPE, perustuu Ovidiuksen teokseen "Muodonmuutoksia".
"Tee minusta jotain, joka ei ole elossa mutta ei ole kuollut"-(The Metamorphoses, Ovid)
Dryope, nuori äiti kokee muodonmuutoksen puuksi. Se on hänen rankaisunsa viattomasta rikoksesta. Ollessaan metsässä Dryope poimii lammesta Lotus-kukkasen tietämättömänä tarinasta, jonka mukaan Lotus oli itse asiassa kukaksi muuttunut tyttö. Kun Dryope poimii kukan, veri virtaa kukan varresta, ja vasta silloin hän ymmärtää, että tahtomattaan oli tappanut naisen. Edelleen lapsi rinnoillaan Dryope alkaa muuttua puuksi.
Tässä esityksessä pääpaino ei ollut kuitenkaan juonellisella tarinalla vaan pyrkimys oli kuvata muodonmuutosta, sitä hetkeä kun Dryope ei ole vielä puu, mutta ei enää ihminenkään. Kyse on sielun ja materian taistelusta.Muutostila kuvaa usein väistämätöntä, kuolemaa ilman varsinaista kuolemaa ja vapauden kaipuuta.

Esitys oli niin herkistä herkin, kaunis, riutuvan koskettava...Nainen puuhun sidottuna,melkein alastomana, lantioon asti ulottuvine hiuksineeen minulle todella muuttui tuoksi puuksi...

ANNUNCIATION:

Enkeli sanoo:"Elämä". Hän sanoo myös :"Kuolema".
Hän sanoo:"Lapsi kohdussa unelmoi, ja sinä olet tämä lapsi. Sinun tahtosi on unelma kohdusta."

Se joka ilmoittaa syntymästä, ilmoittaa myös kuoleman. Synnymme äitimme kohdusta, elämme maailman kohdussa ja tulemme kuolemaan henkemme kohtuun.


Raamatun kohtaus Neitsyt Marian ilmestys viedään sen kristillisestä kontekstista universaaliin teemaan. kysymys on sen lähtökohdan hyväksymisestä, että kuolema hedelmöittää meidät.

Tämä toinen esitys kesti n 45 min.
Se vangitsi, vapautti ja taas vangitsi minut. Olen jossain muualla, jonne olisin halunnut jäädä. Koko esityksen aikana minut ikäänkuin puhallettiin täyteen valoa, elämää, henkeä...Olin täynnä jotain ennne kokematonta..

Kirjoitin heti esityksen jälkeen.
En voi kertoa, voin vain aistia, kokea...muistaa kosketuksen, liikutuksen...ei voi vangita..hetki on hävinnyt...Vilpittömän, hauraan kaunis, hento, voimakas, valtavan lohduttava...Energia täytti koko kehon, mielen..
Jokin lähti minusta, jokin ilmestyi minuun...


Moeno Wakamatsu syntyi 1975 Tokiossa buddhalaisen temppelin talossa. Muutti perheineen kanadaan 1985. Löysi tanssin 25-vuotiaana, aloitti opinnot Cunninghamin koulussa, suhteellisen vanhana tanssijaksi. aloitti arkkitehdin opinnot 28 vuotiaan ja valmistui 34 vuotiaana (1999). Työskenneltyään arkkitehtinä kolme vuotta New yorkissa hän siirtyi tanssijaksi. "Tanssi on minulle ainut, mikä on todellista."





Täynnä suuria odotuksia menin seuraavana kolmena päivänä Moenon tanssikursseille.
Ne kestivät viisi tuntia joka päivä, vain yksi 15 minuutin pissapaussi mahtui joukkoon..
Tanssitekniikka, jota opiskelin, oli lähinnä butoa...jossa kaikki lähtee sisäisestä impulssista. Mitään ei suoriteta, tehdä...ikäänkuin tullaan liikutetuksi...sanan kahdessa eri merkityksessä..(mieli , keho).
Lämmittelimme ensin kehomme aukin 1,5 tuntia..Lopun ajan tanssimme. Meitä oli 30 innokasta oppilasta ympäri Suomea.
Harjoittelimme läsnäoloa, kuuntelua..kehon ja mielen..


Kun olet itsessäsi tavallisesti ja sitten joudut hyppäämään esim. vesilätäkön yli eteenpäin tai taaksepäin...kehosi ja mielesi valmistautuu tuohon juttuun kaikella tietoisuudellaan, lihasaisteillaan, läsnäolollaan..ja sitten hyppäät...Tämän saman voit "tehdä" ja et sit oikeasti hyppääkkään vaan jätät vain tuon valmiuden ja läsnäolon kehoosi ja mieleesi...ja pidät sitä koko ajan..kun tanssit...
Saattaa tapahtua niin, että varsinaista ulkoista liikettä ei synny, kaikki syntyy sisälläsi ja ei-tekemisessä on kaikki valtava energia, läsnäolo...
koko keho on yhtä ja silmät ovat joka puolella..

Aiheita, joita tanssimme oli mm.

Näet etäällä vanhan , kuolevan puun..sinulla on valtava halu mennä sen luokse...kaikki ympärilläsi on kuollutta, myrkytettyä...kun etenet kohti puuta, vanhenet, vanhenet...luut ja lihaksesi muuttuvat hauraiksi, heikoiksi...kunnes tulee hetki jolloin henkesi/sielusi kaikkoaa sinusta ja kuolet, mätänet...kuluu vuosia ja uusi siemen herää sinussa, täynnä voimaa, valoa, energiaa, vähitellen kasvat vahvaksi, uudeksi puuksi...

Useimmissa aiheissamme oli tuo muodonmuutos...ristiriita, elämä, kuolema, luopuminen...
Äärimmäisen innostavaa, vaikeaa,raskasta ja energisoivaa...sain hyvin paljon tältä kurssilta...Koin monta kertaa, kuinka olin tuo puu, valo...liikutuin ja minua liikutettiin..olin äärimmäisesti läsnä, ei-tekemättä, jolloin "tein" paljon eli olin läsnä jossain muualla...

hirmu vaikea yrittää kertoa teille kokemuksiani, sillä kaikkea ei voi sanoilla jakaa...Se on itse aistittava, koettava ja silloinkin se on jokaisella eri kokemus..

Kommentit

BLOGitse sanoi…
upea kokemus, sen aistii sanoistasi...
mukavaa paluuta arkeen, hitaasti nauttien?
Anonyymi sanoi…
Sanat eivät aina riitä, eikä aina edes ole sellaisia sanoja, mitä tarvitsisi tämän kaltaisen elämyksen kuvaamiseen.

Taiteen teko on samanlaista muuttumista, kuin ensimmäinen metamorfoosi-teos. Jokainen teos muuttaa tekijää, vaikka valmista ei tulisi lainkaan.

Tätä kurssia kannat mukanasi lopun elämääsi, niin vaikuttava se on ollut, sen vaistoaa tekstistäsi. Hienoa.
BLOGitse...oli kokemus, joka kantaa pitkälle..myös arjessa..
tietoinen läsnäolo kasvaa hetkissä...

Uuna...kun on samassa virrassa, ilman sanoja välittyy toiselle vietit, ajatukset..
Oikeastaan koko maailmankaikkeus välittää meille kaikille, kaikkien ihmisten ajatukset, tunteet, mielentilat...siksi monet ovat masentuneita, herkät ihmiset, he aistivat vahvemmin nuo atmosfäärit...jos haluat muuttaa maailmaa, lähtökohta on omat ajatukset, sydämen asiat, unelmat...ne kaikki välittyvät universaaleiksi viestiksi...
Me olemme yhtä..vaikkemme sitä ymmärtäisikään..

ihanaa tuo taiteen maailma...
Rita A sanoi…
Onkohan kaikki tarinat mahdollista esittää tanssina? Ja tunteet? - Kyllä varmaan... En ole tullut ajatelleeksi ennen kuin luin postauksesi.

Olen opiskeluaikana lukenut antiikin kirjallisuutta, näytelminä. Ne on kaikki varmaan mahdollista esittää myös tanssin avulla. Ja musikaaleina :)
Hallatar sanoi…
Olet todella tullut liikutetuksi, kaikin tavoin. =)
Rita:
kaikki on mahdollista...
On mahdollista tanssia, maalata, tehdä runoja kaikista maailman tarinoista, tapahtumista, tunteista...pienesta kirsikkakukan terälehden lennosta...
miten valtaisat mahdollisuudet meillä olisikaan...olemme unohtaneet ja elämme useasti aika suppeasti....
Taiteen avulla/kautta mitä teet vaikuttaa aina sinuun pysyvästi, n iikuin Uuna aiemmin kirjoitti...

Una R vieläkin se liike, liikutus asuu minussa...haluan antaa sen elää...
Pilviharso sanoi…
Kuulostaa aivan ihmeelliseltä! Sait takuuvarmasti kiinnostumaan aiheesta, joskin varmasti kovin harvoin tuollaisen kokemuksen löytää (näillä leveysasteilla). Myös minulle liike ja nimenomaan tanssi merkitsee paljon. Uskon, että olet muuttunut tällä matkalla.
Rita A sanoi…
Kiitän vastauksesta ja kuittaan :)

Lisäajatus: Piirtämistä ja maalaamista käytetään terapiassa ahdistuksen esiin tuomiseen ja itseilmaisuun silloin kun sanoja ei ole. Onkohan olemassa tanssiterapiaa psykiatrisena hoitomuotona? Musiikkiterapiaa on kyllä kauan sovellettu mutta tanssista en muista kuulleeni tässä yhteydessä. Siis minään ohjattuna, suunniteltuna hoitomuotona. Tottakai liikuntaa yleensä suositellaan esim. masennuspotilaille.
Rita A sanoi…
Blogipalkinto sinulle tämänaamuisissa postauksessani,

http://ritamentor.blogspot.com/

mutta sitä ei missään nimessä ole pakko jakaa eteenpäin, linkittämisessä on hirveä homma ainakin minun mielestäni :)))

(Vilkaisepa linkittämäni espanjalaisen öljyvärimaalauksia ellet tunne entuudestaan... Ihastuttavia.)
Kiitos Hannele..=)

pilviharso..halauksia ja tanssi...tanssi pois sellaiset tunteet ja ajatukset, joita et jaksa kantaa...

Kiitos Rita...Olen niin otettu, iloinen...
Ja katsoin heti sen espanjalaisen maalauksia..ihania...
löysin hänen kauttaan toisenkin maalarin..kiitos Sinulle ja halaus!!!
Anonyymi sanoi…
Tuo teatterikappale vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Miten satumaista. Juuri sellaista symbolistista fantasiaa joka minua kiinnostaa.

Edellinen kommenttini tanssikurssiisi ei ollutkaan tallentunut tänne. Vaikutti mielenkiintoiselta sekin. Itsekin tanssin sponttaanisti antaen musiikin viedä -

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin