Eilen illalla piirtelin.....
katsoin yhdentekevän leffan...
Piirtäessä olen läsnä itsessäni ja tässä hetkessä,
vaikka saatankin saavuttaa virtauksen,
tilan ja hetken jossa taiteilijajumalatar on läsnä..
aika katoaa ja on vain minä ja piirtäminen..
Telkkaria katsoessani en ole itsessäni, olen jossani muualla..
Luovutan jotain itsessäni medialle, turrun...
Harva elokuva todella koskettaa ja saa aikaan kosketuksen hipaisun itsessäni, muutoksen mielessäni ja tunnemyrskyn minussa...
Tänään ajattelin katsoa iki-ihanan "West side storyn",
jonka katsoin aikanaan joskus kuuskyt-luvulla, kuusi kertaa
Jyväskylän nuhjuisessa leffateatterissa...
Silloin se kosketti , joka kerran...
Silmät turvonneina itkusta, hiiviskelimme tyttökaverin kanssa häpeillen ulos
illan pimeyteen..
Tämä aamu on kaunis.
Aurinko sulattaa yön pakkasen,
jäät sulavat,
lehtikään ei liiku.
Ihmeellinen hiljaisuus,
ikäänkuin kaikki odottaisivat jotain suurta...
Kommentit
Olen ollut siinä..luonto on varmaan parhaita taiteilijoita ja siellä helposti pääsee läsnäolevaksi itsensä ja kaikkeuden kanssa...
Arleena: niin...ihmeelinen pysähtyneisyys...ja linnut parveilivat valtoimenaan...
Runotalon Sari:
on ihana tunne!!!
oikeastaanhan aikaa ei ole...
eli kun on oikein itsessään on siinä oikeasti ja kaikkeudessa..