Tänään on ollut taas harvinaisen kaunis lokakuinen päivä.
Luonto väreilee väreissänsä.
Lehdet putoilevat yksitellen, omaa aikaansa alas.
Kaikella on oma rytminsä.
Kaikki vaan tapahtuu....
Haravoin hiukkasen pihassa lehtiä.
Rakastan tuota hommaa niin paljon,
että aion jättää keväällekin osansa.
On ilta, pimenee..
Taas yksi päivä elämästäni takana.
Mitä olen tänään oppinut?
Olenko nähnyt ihmisen?
Olenko kuunnellut lähimmäistäni?
Olenko antanut rakkautta?
Kiitos tästä päivästä...
Haluan pyytää anteeksi itsekkyyttäni!
Kommentit
Yritän siirtää sen merkin sieltä omaan postaukseeni...Jos osaan...
Teit minuun heti suuren vaikutuksen...olen ihmeissäni...
teet kauniita töitä ja mikä vahvuus sinussa loistaa tekstiesi kautta...taidat elää vahvaa henkisen kasvun aikaa ....Pinnallisessa maailman menossa vain harvat ovat rohkeita avaamaan ajatustensa maailmaa..
Palaan varmasti :)
Pidin sanoistasi paljon, talletin ne mieleeni ja pohdiskelin niitä. Kiitos.