Siirry pääsisältöön

perjantai aamupäivä..



Katselin eilistä postaustani. Luin kommentteja.
Katsoin kollaasikuvaani.

Olin keskiviikkona piirtänyt itseni pulloon,
tosin lasipulloon, josta näkyi ulos..
Ehkä halusin sinä päivänä eristäytyä hiukkasen maailmasta..

Tänään näin kuvassa pienen hahmon..
Enkelin, hengen...mikä se onkaan,
mutta se on siellä..
Ja se valo on lentänyt pois purkista..
Oi kun ihana...

Nämä meidän piirrokset, maalaukset, joita teemme,
ovat niin moniulotteisa....
Ne kertovat ja näyttävät meille pieniä ihmeitä..viestejä..
Ne tulevat ihan itsekseen...

Ihanaa viikonloppua teille kaikille...syyshalauksin !!!

Kommentit

helena sanoi…
Tervetuloa myös minun blogini lukijaksi :) Piirtäminen ja taide, itsensä kuunteleminen ja ilon löytäminen pienistä asioista, joinain päivinä se on selvää ja toisinaan niin kovin vaikeaa.
heippas helena:
kiitos..meillä on paljon samoja intressejä, elämänsuuntia...
jooga, mietiskely ym...
Hallatar sanoi…
Sieluja söilössä...
Odottavat että joku tulee ja avaa purkin kannen...


Kaunista viikonloppua siulle. =)
Hallatar sanoi…
ja sana piti olla "säilössä"... =)
RunoTalon Sari sanoi…
Niin, tulevat ihan itsekseen kuten minun runoni...moniulotteista viikonloppua :)
Johanna sanoi…
Ehkä ne piirrosten asiat, jotka tulevat kuin itsekseen, tulevatkin niitten pikkuisten enkeleiden tai keijujen tuomana :)
Kaunista viikonloppua!
Una..söilössä tai säilössä, ei väliä...
ehkä purkki on ollut aina auki, monet eivät sitä huomaa, kun ovat niin kauan olleet säilössä...
RUnotalon Sari:

Niin ne tulevat, kun niille antaa mahdollisuuden ja tilan...
herkkää, helppoa...
Johanna:
Miäkin uskon siihen!
kun itse on herkkänä ja katsoo pehmein silmin,
niin sen näkee
ja vain ihastelee...
Hallatar sanoi…
Joskus ei vaan huoomaa, ettei kansi olekaan kiinni ja olisi ollut mahdollista päästä ulos...
RunoTalon Sari sanoi…
Runotalon blogissani on jotain sinulle Hanne :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin