Siirry pääsisältöön

rakkaus...




On helppoa rakastaa, kun kaikki sujuu hyvin.
Kykenetkö todella rakastamaan
keskellä koettelemuksia ja kiusauksia.
Silloin helposti sulkee sydämensä ja estää rakkauden virran.

Kuinka oppisi rakastamaan kaikista ulkoisista
olosuhteista huolimatta.
Rakkaus ei koskaan luovuta,
se ei koskaan kuole.
Nöyränä, pitkämielisenä, kärsivällisenä se odottaa loppumattomasti.

Ole valmiina, ole hereillä!

Ymmärrän omassa elämässäni sen,
että joka tilanteessa yrittäisin olla yhteydessä sisimpääni,
syvimpään itseeni, laajentuneena, avoinna, virtaavana....
silloin pystyisin olla rakkaudellisesti hetkissä,
jotka ovat minulle vaikeita, koettelemuksellisia...

Yksin siihen en pysty.
Mutta koskaan en ole yksin ja aina kun pyydän apua,
saan sitä.



Kommentit

Lastu sanoi…
Niin, ja heikoimmillamme tarvitsemme eniten rakkautta. Ja he, läheiset, heikoimmillaan tarvitsevat eniten rakkauttamme.

Vaikea tiedostaa tämä, mutta sydän tunnustaa: näin on.
arleena sanoi…
Luja luottamus rakkaudessakin on perusta, joka auttaa koettelemuksissa.
Anonyymi sanoi…
Siinä haastetta ja oppimista. Sain Johannan blogissa hienon enkeliviestin, missä kehotettiin antamaan anteeksi myös itselleen ja olemaan itselleen armollinen. Se lohdutti minua kovasti tilanteeni takia.
Palaga sanoi…
Rakkaus on kaiken kattava, vaan vaikea toteuttaa.
Lastu:

Niin se on..
Jotenkin, kun olemme heikoimmillamme, emmme ehkä ole yhteydessä sisimpäämme...
luottamus, usko ja toivo ovat kadoksissa...

arleena:

Aivan ...aina täytyisi jaksaa luottaa, sokeasti!

Unis:

On todella tärkeää antaa kaikille anteeksi, etenkin itselleen...

Palaga:

Mikä meidät on vieroittanut rakkaudesta...
ja milloin..
eräs ystäväni, joka sairastui maaliskuussa rintasyöpään, sanoi kesäkuussa minulle, että nyt hän vasta ymmärtää, mitä rakkaus on...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin