Siirry pääsisältöön

Säkkipimeää....valo lepää.....



Heräsin aikaisin.
Jotenkin minusta tuntui niin jouluiselta.
Se oli vain pieni ajatus...
Ehkä se johtui makuuhuoneeseen siirtämästäni vanhasta lasipurkista,
jossa oli kynttelikkösarja..
tai tästä vapauden tunteesta, jota olen kokenut syyslomallani..

Oli hyvä herätä tähän aamuun...

Pääsen taas tekemään kollaaseja..
kädet täynnä liimaa, väriä ja paperipalasia...
Ai kuinka rakastankaan tätä tekniikka, tätä tapaa tehdä kuvia,
ilmaista sielun puhetta..

Kaikki on niin herkkää, kömpelöä viehättävällä tavallaan...
anteeksiantavaa..

Tämä kukkaröykkiö on eilistä satoa...se on tavallaan vielä kesken..
Mietin vielä tuota isompaa tummaa sinistä kohtaa...
Voin liimata päälle tai repiä pois, jos tasapainoisuus sitä vaatii..

Valokuvasta puuttuu se herkkyys ja kolmiulotteisuus...

Tänään tehdään yks kuva musiikin ja oman mieltymyksen mukaan, ihanaa!!!

Ihanaa sunnuntaita myös sinulle!!!
Kello on vasta seitsemän uudessa talviajassa...

Kommentit

Huopalintu sanoi…
Kaikki tuollainen paperin ja värien kanssa leikkiminen on ihanaa! Kaunista päivää sinulle!
Anonyymi sanoi…
Kollaasi on ihana tekniikka ja parasta juuri tehdä niin, ettei yritä tehdä mitään, antaa vain tulla, mitä kuva haluaa.

Nuo tummat kiehtovat minua.
Hyvää sunnuntaita ja taidehetkeä sinulle!
Kiitos trina!!!!

Unnu!!!

Niin minustakin..Ihastuin suuresti kollaasiin...
kiitos , oli ihanaa saada pyhittää tämä viikonloppu taiteelle..=)
Huhtikuunnoita sanoi…
Ihan keväinen tuo työsi, sellainen alkavan kevään vihreys keskellä tätä pimeyttä ja juuri loppunutta ruskan loistetta. Kiva työ, pidän kovasti :o)
Lomaviikko loppui minultakin ja koulumaailma alkoi normaalilla metelillä :-)
Oli silti mukava tulla töihin.
Huhtikuunnoita sanoi…
Muuten, ihan oli erivärinen tuo kuvasi omassa koneessani, ei ollenkaan vihreä vaan enemmän harmaa. Näytön värit siis muuttavat todellisuutta :o)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin