Siirry pääsisältöön

haluanko muuttua ja mihin suuntaan?




Tavallaan viimeinen koulupäivä tänään.
Vielä koneelle oppilaitten numerot.
Kaikki väsymys yhtäkkiä hyökkäsi päälleni,
saan olla väsynyt..

Aina, kun lähden "turhaan" autolla liikkeelle, tunnen huonoa omaatuntoa.
Mutta annan sen omatunnon soimata nyt,
ja käyn pikaisesti autolla kaupassa
sillä en jaksa, en viitsi painaa fillarillani.

Onko minulla tosiaan valinnan mahdollisuus?

Kommentit

Yaelian sanoi…
Väsymys varmaankin koittaa tuossa vaiheessa,mutta kohta sinulla alkaa loma! Hienon kuvan olet taas tehnyt:) Minulla on 2 maan ajokortit,mutten halua autoa,vaikka bussiliikenne täällä on kaukana tottumastani Helsingin tasosta. Saastuttavia autoja on liikaa.Mutta joissan paikoissa auto on ihan välttämättömyys.
Irmastiina sanoi…
Hanne, pistän osoitetietoni sinulle, mutta ymmärrän, jos enkeliä ei kuulu..:)
Irmastiina sanoi…
Hanne en löydä sähköpostiosoitettasi..:(
arleena sanoi…
Omatunto soimaa milloin mistäkin. Joskus on vain tehtävä miten parasta on.
Kiitos,
liimailin, leikkailin jne..
ja jo muuttelinkin toisen tytön pois..=)

Irmastiina:
Löydät sieltä ns pääsivultä/profiilisivulta
,
vasemmassa yläosassa lukee e-mail, klikkaa sitä ja klikkaa seuraavaakin, joka ehkä kysyy sallitko..ja sit mun osoite on jo valmiina sähköpostia varten, kokeile, jos onnistuisit=)

arleena:
Olet ihan oikeassa..
kävin iloisena kaupassa ja autollaa...
Harakka sanoi…
Kyllä voit mennä hyvällä omallatunnolla joskus kauppaan ja on järkevämpääkin, jos on väsynyt, ei silloin jaksa raahata kasseja pyörällä kotiin.
Ja ihanaa, sulla alkaa justiinsa loma!!
trina sanoi…
Rentouttavaa ja virkistävää lomaa! Kauniin kuvan olet taas tehnyt.
Harakka.
kiitos sinulle lohdullisista, tukevista sanoistasi..
ihanaa viikonloppua, halauksin!

trina:
Pitkän loman saankin viettää..=9
Kiitos sinulle ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !