Siirry pääsisältöön

Lupasin Kirjailijattarelle, että teen tänään jotain toisin!




Ihana, aurinkoinen kevätpäivä.
Pihallani kukkivat sinivuokot ja valkovuokot.
Kissat ajavat toisiaan takaa.
Kiersin pitkän metsälenkin ystävättäreni kanssa.
Näimme joutsenia, kuulimme kurkia..

Nuoremman tyttäreni kanssa olimme syömässä äitienpäivälounasta.
Join saunakaljan. En muista edes, milloin oisin juonut viimeksi ?

Ihanan kevyttä, kepeää
kuin ilma tanssisi pilvien kanssa..

Tuossa kollaasissa on osa tekemistäni kasvoista "hänelle"...

Ihanaa huomista äitienpäivää.
kaikilla meillä on vahva suhde äitiin, aina ♥

Kommentit

arleena sanoi…
Aurinkoista äitienpäivää sinulle hanne.
*itKuPiLLi* sanoi…
Ihanaa äitienpäivää myös sinulle.

Mulla on eka äitienpäivä äitini kuoleman jälkeen, mutta suhde on silti säilynyt ihan ennallaan. Vahvana. :)
SusuPetal sanoi…
Kauniita kasvoja, ilmettä ja tunnetta täynnä.

Aurinkoista äitienpäivää sinulle, Hanne.
wihtori sanoi…
Hieno kollasikuva, herkkä, kaunis, puhutteleva.
Yaelian sanoi…
Kaunis kuvasarja ,herkkää ja kaunista!
Äitini tulee aina tänä päivänä mieleen...
OIkein ihanaa äitienpäivää sinulle Hanne!
arleena:
samoin sinulle arleena ♥

itKuPiLLi:
Kuolema on vain siirtymistä toisenlaisiin sfääreihin..
Uskon, että rakkaamme kuulevat meitä ja auttavat ja siunaavat..
Ihanaa äitienpäivää sinulle !

SuSuPetal:
Samoin sinulle Halauksilla =)

wihtori:

kiitos sinulle...
Joku noissa kasvoissa jäi kesken vieläkin ja paperi on melkein puhki..

Yaelian:
ihana äitienpäivä onkin..
aurinkoa, lämpöä..
Nuorempi tyttäreni tuli käymään pihaani =)
Oma äitini voi hyvin ja iloisena keski-Suomessa juhlii sisaruksieni luona..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !