Siirry pääsisältöön

istun keittiössä ja katson ikkunasta sadetta..





kuka tahansa
metsän reunassa
istuu lämpimällä kivellä
tuuli tuivertaa hiuksia
puoliksi suljetut silmät
näkevät muurahaisen juoksevan

Kommentit

e sanoi…
kokonaan
suljetuin
silmin
näen kaiken
Anonyymi sanoi…
istun metsän reunassa
lämpimällä kivellä
kesävihreys kohisee ympärilläni
metsäorvokin terälehdeltä
heijastuu taivaan sini
Leena Lumi sanoi…
Minä katson, mutta en katso.
Joku on toisin, eräs ei tullut.

Pehoset satavat siipipölyään,
ruusut kurkottuvat mustarastaan lauluun.

Avaan ikkunan yölle ja muistoille.
Vaellan tyhjissä huoneissa muistaen...

Yökiitäjät sukivat hiuksiani,
kaikki on hyvin, mutta...


Miksi kyyneleet?
arleena sanoi…
Kaunis kollaasi.

puiden huminassa
lintujen laulussa
tuoksussa metsän
istun
tuuli pyyhkäisee
ajatukseni poutapilvelle

Sait sopivasti polun ajatuksilleni
Yaelian sanoi…
Kivellä minäkin istuisin
jos sadetta tulisi
mutta kun ei tule
vasta syksyllä
joskus
Harakka sanoi…
Kivellä istun, ja kuuntelen metsän huminaa ja lintujen laulua..
Ja sun kauniita maalauksiasi en lakkaa ihailemasta!
Irmastiina sanoi…
Kaunis kiitos Hanne♥

Enkeli kauniimpi, mitä koneella näyttääkään.
Raameihin päätyy ja makuuhuonenn seinälle.

Laitoin sinulle postia, ilmeisesti työosoitteeseen, mutta ajattelin myös tänne kirjoittaa, jos vaikka et työmeiliä enää lue..:)

Oikein ihanaa ja aurikoista kesää sinulle ystäväni.♥
Kiitos teille kaikille ihanille...

suloisia sanoja, hetkiä metsän reunassa, kivellä, muistoissa, tuulessa..

Tuntui ihanalata kun e aloitti runollaan, anonyymi vastas, leena Lumi kosketti, Arleena, Yealian jatkoivat..Harakka, ja Irmastiina..

kiitos teille oikein paljon kun jaoitte yhdessä tuon hetken/ne...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !