Siirry pääsisältöön

kasvot ja hiukset kuulevat sateen kuiskauksen...

Monta päivää on blogini ollut hukassa, kadoksissa.
En ole päässyt itseni luo,
en teidän blogeihinne.

Ja viimeinen päivitykseni torstaina, jossa kerroin paidoista,
oli häipynyt.
Aiemmin kerkisin lukemaan muutaman kommenttinne mutta en vielä ehtinyt vastata ja nyt kun ehkä kaikki on jotensakin ok, vain Harakan kommentti oli jäljellä??

Ärsyttävää, kurjaa ja mikään ei auttanut...

Uusi yritys ja uudet jutut.
toivottavasti nyt en katoa postauksieni kanssa..

Tänään painoin vielä kaksi paitaa.
Nyt mulla on niitä yhteensä 6 myyntiin.
Ajattelin pyytää ehkä 30e paidasta.





Sateisena lauantaina piirtelin ilokseni..
samat puolinutturat..
samat kukkaset..
samat värit=)

















Ihanaa viikonloppua teille...

Aion katsoa Oskar Paradisen laulun..
tuskin jaksan katsoa loppuun asti..

Kommentit

Pepi sanoi…
bloggerin pitäisi palauttaa kadonneet, tietyllä aikavälillä tehdyt ja poistetut postaukset sekä kommentit!

katotaas kuin käy!

pakko kai se on katsoa ainakin alku ja äänestys, luulen, että väliajan voi vaikka lueskella....mutta huomenna sitten vasta onkin jännät paikat ☺
Yaelian sanoi…
Kurja juttu tuo oli,mutta otin selväää ja olin tietoinen mitä tapahtui,joten en stressaantunut.Oman postaukseni palauttivat eilen illalla,mutta kommentit edelleen kateissa. Viikonlopun aikana ovat luvanneet nekin palauttaa.
Ihana nutturatyttö! Niin herkkä! Hyvää viikonloppua Hanne!
Pilviharso sanoi…
Okei, siis muillakin on ollut näitä katoamisia...
Irmastiina sanoi…
Bloggeri onkin tässä muutamana päivänä tökkinyt ja kommentteja on minultakin hävinnyt.

Hinta teepaidoista tuntuu ihan kohtuulliselta ovat ne kyllä kauniita, nuo kuvat

Tuskin jaksan minäkään viisuja katsoa loppuun.... ;)

Aurikoista sunnuntaita sinulle!

Tämä päivä onkin mennyt sateessa.
Erja sanoi…
Valtavan kaunis tuo puolinutturatyttö!
Avletto sanoi…
Haluaisin ostaa ainakin yhden t-paidan. Just tuosta korvapustiletti- elikkä puolinutturatytöstä ja sitten kiinnostais se kukkatyttö kans.
Niin että mulla olis paidat kummastakin Morgenstjernen vieraasta.
Voit vaikka lähettää postiennakolla tai tuoda.

Meiltä muuten voisi yhdistyksen puitteissa löytyä näyttelytilaa heinä-elokuuksi.
Sen verran vaikuttavia nuo sinun tytöt.
maria sanoi…
Moikka! Liityin lukijaksi
kun hurmaannuin mielettömän koskettaviin kauniisiin töihisi (:
ei tainneet porukat olla vielä valmiita paratiisi-oskarin sanomaan ): HÖH
trina sanoi…
Kauniit värit kuvassa. Blogger on temppuillut ja kadottanut kommentteja minullakin. Levollista sunnuntaita.
arleena sanoi…
Kauniita piirroksia taas. Niin herkkiä.

Mukavaa sunnuntaita sinulle.
Pepi:
En tiedä vielä eilisen Euroviisun tulosta..
katsoin vain oskarin laulun =)

Yaelian:
Ehkä kaikki tärkein säilyy jossain, vaikka sitten sydämessä..

Pilviharso:
Aika monella näköjään..
Sitä saattaa sattua =)
Voi hyvin ♥


Irmastiina:
tervetuloa lukijakseni ♥
Aurinko on piven takana mutta ehkä luonto tarvitsee tätä kosteutta ja koleutta..

Erja:
Voi kiitos sinulle...
Itse tykkään tuollaisesta pienestä huolimattomuudesta,
tukka sotkuisuudesta..

Avletto:
Voi kun hauskaa...
Minkä kokoisen haluat?
Naiselle vai miehelle?
Yksi vai kaksi?

Mietin, kun saan hankittua paidan/t
painettua, miten ne lähtevät..

Miten sinne pikku kalastajakylään oikein pääsee?
Lento jonnekkin?Bussi jonnekkin?

Näyttely olisi ihana idea,
roudaus ???

Maria:
tervetuloa lukijaksi, katsojaksi ♥
En tiedä vielä Paradise Oskarin sijoittumista?
Mutta sanoma tärkein, ei kilpailu, sijoitus..
Silti niin monta ihmistä ei kuule maapallon sydämen sykettä, itkua, se on paha!!

trina:
kiitos sinulle myös, halauksin!

arleena: sinulle myös arleena suloista sunnuntaita..halit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …