Siirry pääsisältöön

tänään mieleni on ollut maassa..




Löysin lintusen kuolleena pihapolultani.
Onko hän uusi linnunpönttöläiseni?
Itku tuli...





Joskus linnut lentävät päin ikkunaa ja pökertyvät.
Tämä lintu oli ikkunan alla.
Ikkunani ovat niin harmaita,
että luulen etteivät ne heijasta linnuille vapaata tilaa, harhaista näkyä..





Onko Lötjönen syyllinen?
Toisaalta hän syö aina saaliinsa...




Entäs Vempula?
Hän ei ole saanut kahdeksan vuoden aikana kuin yhden saaliin.
Ehkä jossain muualla useamman?

Viime aikoina linnut ovat tuoneet minulle viestejä, sulillaan,höyhenillään,
unessani..
Mitä tämä linnun kuolema kertoo?
Mahdollisesti kissan luonnosta...


Olin nuoremman tyttäreni luona teellä tänään.
Hän ei tule minun kotiini, hänen entiseen kotiinsa, sisälle ollenkaan,
pihaan saattaa piipahtaa.
Onneks saan mennä hänen luokseen teelle.

Psykiatri (kunnallinen) sanoi, kun pyysin tyttärelleni puheterapiaa,
ettei siitä ole hänelle hyötyä???
Ei kun lääkettä vaan...annetaan terapiaa niille , joille siitä on hyötyä..

Välillä olen niin surullinen, niin väsynyt, niinkuin nyt..
En jaksais,en viitsis,tehdä juttuja, mitkä on minulle iloksi...

Kommentit

Yaelian sanoi…
Voi Hanne,toivottavasti löytyy jotain piristävää tänään.Surullista on löytää lintu kuolleena. Kissathan ovat luonteeltaan saalistajia,kun tilaisuus tulee,ei sille voi mitään.Kissasi ovat tosi suloisia!
Ihmettelen miksei tyttäresi pääse terapiaan,aina vaan työnnetään niitä lääkkeitä:(
Paljon haleja Hanne!
Yaelian:
Hän on ollut terapiassa 16 vuotiaasta asti mutta aikuisuudessa nyt ei enää.
Ajattelin kirjoittaa sille lääkärille ja ihmetellä..
Olen keskustellut hänen kanssaan ja asettanut asioita kyseenalaiseksi mutta minä olenkin hänen mielestään isompi ongelma kuin tytär...
Joskus väsyy, luovuttaa..
Huomaan hänen sairautensa syventyneen pikkuhiljaa ja saan vastauksia, että näin tapahtuu..
En välttämättä haluaisi tuoda tytärtäni tänne, "riepotella" hänen elämäänsä, sairauttansa mutta
joskus koen sen niin oleelliseksi hetkessäni, kaikki suodattuu tuon läpi, muulla ei ole merkitystä pienessä ajassa...
Onneksi se menee ohitse ja alan piirtämään tai menen metsään, niin kuin nyt aion tehdä...
Irmastiina sanoi…
Kissasi eivät varmastikaan ole syyllisiä linnun kuolemaan. Kissa todellakin saaliinsa syö.

Hanne, voimia sinulle. Mieli on niin hauras ja miten helposti se särkyykään... tiedän sen omasta kokemuksesta.
Ymmärrän myös, että et halua tyttäresi asioita täällä reipotella, mutta joskus, kun sydän on oikein täynnä on hyvä kirjoittaa pahaa oloaan pois.

Toivotaan, että lapsesi saa apua.

Sinuausta sinulle ja tyttärellesi♥
kiirepakolainen sanoi…
Tiedän omasta kokemuksestani miten herkkä on ihmismieli, haavoittuva. Jos terapiasta olisi tyttärellesi apua, niin on käsittämätön vääryys, ettei hän sitä enää saa....
Syksyllä kun lehti leijaili puusta eteeni, sain valtavan surukohtauksen, itkin, itkin niin, ettei siitä meinannut loppua tulla.
Linnun siipisulkakasa pihalla syötti ajatuksiini näyn raatelevasta pedosta... tuotti murheen.
Kun mieli on särkynyt on se kaikelle altis.
Voimahalit sinulle ja tyttärellesi!
maria sanoi…
Heippa Hanne, en tiedä mistä on kyse tyttäresi kohdalla mutta voin kertoa että olen itse taistellut hakenut apua vaikka mistä n. viisi vuotta omalle tyttärelleni jonka olen itse diagnosoinut masentuneeksi jo silloin vuosia sitten. Likka törttöilee jatkuvasti ja ei oikein tunnu pärjäävän tässä elämässä. Olisipa kiva vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse jos teillä on jotain samantyyppistä meneillään. Mä oon kanssa välillä niin loppu ja surullinen että voimat hiipuvat...Voimaa ja paljon lämmintä valoa sulle (:
arleena sanoi…
Alakuloisten, surullisten päivien jälkeen tulevat ne iloisemmat.
Meille on annettu taakkoja juuri sen verran, että jaksamme ne kantaa.

Huomenna paistaa aurinko.
Pilviharso sanoi…
Ihmisen osa on joskus niin rankka. Rakastaminen ja huolehtiminen, se koko paketti... Vuoksi ja luode, näin se menee. Jaksuja.
Heli sanoi…
Voimia, Hanne. On raskasta varmasti. Kaikkea lohtua ja rohkaisua sinulle. Ja tyttärellesi myös.
Yaelian:
Onneksi aurinko paistaa ja tuuli ei enää ole kylmä..
hieman parempi olo...
Sai järjestettyä tyttäreni asioita ja olla hänen kanssaan..

Irmastiina.

vaikka lapseni sairaus on jo 16 vuotta vanha ja hän on jo aikuinen..
aina silloin tällöin putoa, masennun, koen suurta surua...

Sit pääsen ylitse..
olen tyttäreni kanssa, vien hänet syömään, kun hän ei halua tulla luokseni..
Tilasin hänelle kampaamon, kun hänen hiuksensa olivat kirjavan kamalat..
Nyt olen iloisempi..

kiirepakolainen:
meillä on Suomessa tosi paljon mielenterveydellisesti huonosti voivia ihmisiä , melkein 1/4..

Tämä maailama on niin hektinen, niin kova,
herkimmät ihmiset eivät kestä vaan pakenevat sairauden taakse piiloon, turvaan..

Maria.
minun tyttäreni sairasti 16 vuotiaana skitsofreniaan ja on ollut sairaudessaan 16 vuotta.
Parin viime vuoden aikana hänen sairautensa on minusta syventynyt, hän on entisestään käpertynyt omaan maailmaansa. Hoitaa kyllä kaikki laskunsa, asumisensa jne hyvin..
Ei yhtään ystävää..Käy avohoidossa 4x viikossa.
Ymmärrän kaikkia niitä ihmisiä, joiden lapset sairastavat, etenkin mielenterveydellisiä sairauksia...
Voi sinä myös hyvin , halaus ♥

arleena:
tänään on jo parempaa, aurinkoisempaa...
kiitos sinulle ainaisista osanotoistasi ♥

Pilviharso:
kiitos sanoistasi, jaksuistasi..
Aina me uimme eteenpäin milloin tyyneydessä, myötä- ja milloin vastatuulessa..
halauksia sulle ♥

Heli:
kiitos sinulle..
Sinä ymmärrät..
Ihanaa viikonloppua sulle ja valoa omaan elämääsi ♥
♥ Hannele sanoi…
lintujen laulu joskus lyhyt
Harakka sanoi…
Se sun kuollut lintusi taitaa olla kirjosieppo, ressukka, ja luultavastikkin on kuollut johonkin muuhun, kuin sun kissojesi vuoksi.
Ehkä on syönyt jotain sopimatonta , tai lentänyt jotain päin ja kuollut sitten myöhemmin vaivoihinsa, älä syytä siittä itseäsi, etkä kissojasi, sillä ne kissat olisi kyllä syöneet sen ainakin osittain.
Ja se sun tyttäresi asia kyllä mua suututtaa, ettei pääse terapiaan enää, sitä en kyllä ymmärrä!
Juurio tällä saralla pitäisi tehdä työtä, ettei ihmiset joutuisi henkiseen hätään, kun lääkärit vähättelevät hoidon tarvetta.
Voimia Hanne sulle ja voin edes pikkasen kuvitella, miltä tuntuu, kun läheinen ihminen sairastuu näin, kun sun tyttösi on sairastanut jo 16 vuotta.
Sulla on täytynyt olla tosi rankkoja aikoja ja millä oletkin jaksanut aina olla se osapuoli, mikä autaa ja varjelee!?
Siksi kysynkin sulta Hanne, että miten itse voit?
Mä voin vaan sanoa sulle, että koita jaksaa..ja usko vaan, että kaikki kuitenkin lopulta menee varmaankin hyvin ja oikeinpäin.
Mä muistan sua iltarukouksissani, otan sut ja tyttäresi siihen mukaan....enkeleitä sulle paljon ja tytöllesi myös!
Nana sanoi…
Minä puolestani olen surrut lapsuudenystävän kuolemaa. Liian varhain hän lähti, pienet lapset jäivät itkemään äitiä...Välillä elämän edessä tuntee itsensä niin pieneksi eikä ymmärrä mitään. Kunpa voisin lähettää sinulle yhtä kauniin kortin niinkuin sinä aina osaat tehdä...Rutistus.
hippityttö sanoi…
Surullista, voin hyvin ymmärtää. Olen myös herkkä ja yksinäinen ja kokenut kaikenlaista...
Onneksi tyttärelläsi on sinut ja taiteesi:)
hannele:
Onneksi on kuitenkin se laulu ♥

harakka:
kiitos sinulle Harakka ♥
Suloisia lämpimiä ajatuksia, halauksia sinulle !

Nana:
voi kiitos,
taas ihana kuulla sinusta ♥
onko koirasi vielä olemassa,
aina muistelen niiden ihania kuvia..
onko sinulla enää omaa blogia+
voi hyvin ja iso , iso rutistus sinulle!

Hippityttö!

niin paljon yksinäisiä ihmisiä maailmassa,
miksi ne eivät löydä toisiaan?
Suloista ihanaa kevättä sinulle, halauksin=)
Avletto sanoi…
Kirjosieppo on varmaan lentänyt ikkunaan. Se on todennäköisin selitys.Mutta älä huolestu, uusi tulee pian tilalle. Niillä on ihmeellinen kyky ilmestyä.
Hanne Metsä on hyvä ja sun kaikki tytöt. Ne kannattelee.
Sitten vaikuttais että Islanti vois olla hyväks tyttärelles.

Islanti vois eheyttää. Luonnon vastakkaisuuksien harmonia.
Tiiän muutamia paikkoja, niinku Hveragerdi siellä on energia ihan pinnassa, maankuori ohut ja murtunut litoskohdastaan.
Se murros elää.
Islannin värit ovat myös jotain aivan uskomatonta.
Täällä on hieman samaa, siksi minäkin Støssä viihdyn.
Voimia Hanne :)
Avletto :
kiitos niin paljon lempeistä, voimaannuttavista sanoistasi.

Nuorempi tyttäreni ei halua matkustaa minnekkään.
Turkuun, jonne on matkaa Ukista , 73 km, hän suostuu lähtemään kanssani, välillä..

Ehkä se, kun oma sisäinen maailma on hajalla, sielun ääni hukassa, ihminen silloin haluaa ja tarvitsee käpertyä lähelle, turvallisien seinien sisälle..
kaikki avaruus pelottaa, ihmispaljous väsyttää...Liika valo, liika energia ahdistaa..
Tuttu ja turvallinen on lohduksi..

Uskon, että Islannin energiat, luonnon vastakohtaisuudet avaisivat häntä mutta hän on liian solmussa..

Mutta ihmeitä tapahtuu aina, joskus..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !